Tärkeimpänä aineistona ovat maakuntien liittojen tuulivoimaselvitykset vuosilta 2010–2012, jotka ovat maakuntakaavoituksen tausta-aineistoja. Ne kertovat siitä, millä perusteilla laajamittaista tuulivoimarakentamista sijoitetaan Suomessa. Näitä tietoja on verrattu tieteellisen kirjallisuuden aineistoihin ja kotimaisiin lähteisiin, kuten ympäristövaikutusten arviointiselvityksiin, viranomaisohjeisiin ja lakeihin.
Työssä on kerätty maakuntien tuulivoimaselvitysten sijaintiin vaikuttavia muuttujia ja raja-arvoja taulukkoon, jolloin muuttujia ja raja-arvoja voi vertailla keskenään. Näiden tietojen pohjalta hahmottuvat yleisimmät valitut tekijät ja se, miten raja-arvot ja painotukset vaihtelevat eri selvityksissä. Lisäksi on kerätty tietoja tuulivoimaselvitysten laadintaan osallistuneita tahoista taulukoihin. Tämä tieto kertoo eri toimijoista, joiden näkökulmat on huomioitu tuulivoimaselvitysten laadinnassa sekä erilaisista laadintaprosesseista ja tavoista osallistaa sidosryhmiä ja siitä, mitkä ovat tärkeimpiä sidosryhmiä.
Tuulivoiman sijaintiin vaikuttavat teknistaloudelliset tekijät: tuulennopeus, sähköverkon ja sähköasemien läheisyys ja sähköverkkoon liitettävyys sekä tieverkon läheisyys ja se, että alue soveltuu rakentamiseen. Tärkein vaikuttava tekijä on alueen tuulennopeus ja sähköverkon läheisyydelle on perusteltua antaa tieverkkoa suurempi painotus. Merellä tuulivoiman sijaintipaikkaan vaikuttavat hieman eri tekijät kuin maalla, muun muassa syvyys vesialueella. Muita tuulivoiman sijaintiin vaikuttavia tekijöitä ovat asutus, valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaat kulttuuriympäristöt ja valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet, muinaisjäännökset, vaikutukset puolustusvoimien toimintaan sekä erilaiset suojelualueet ja linnusto. Tuulivoiman sijoittamiseen liittyy myös lukuisia muita tekijöitä. Tekijöiden tunnistamisen lisäksi, olennaista on, miten tekijät huomioidaan ja minkälaisia rajaetäisyysarvoja niihin käytetään. Eri selvitysten kirjoittajat ovat päätyneet käyttämään erilaisia raja-arvoja. Selvitysten välillä on vaihtelua siinä, miten kauas tuulivoimaa suunnitellaan asutuksesta, mikä on riittävä vähimmäistuulennopeus ja miten laaja alue katsotaan riittävän suureksi tuulivoiman maakuntakaavoitukseen. Joissain selvityksissä Natura-alueille voi mahdollisesti rakentaa ja toisissa se on poissuljettu.
Työssä todetaan, että tuulivoimarakentaminen on murrosvaiheessa. Poliittiset tavoitteet, tukijärjestelmän olemassaolo, laajat hankesuunnitelmat ja maakuntien tuulivoimakaavoitus luovat edellytyksiä tuulivoimarakentamisen nopeaan kasvuun. Samalla säätely ja yritysten toimintaympäristö kuitenkin muuttuu nopeasti. Muutaman vuoden vanhat maakuntien tuulivoimaselvitykset ovat jo osittain sisällöltään vanhentuneita, sillä usea tuulivoiman sijoittamiseen vaikuttava ohje ja säädös on muuttunut. Erityisesti liikenneturvallisuuteen liittyvät ohjeet ovat muuttuneet viime aikoina. tekijän mukaan onkin tärkeää, että nämä tekijät huomioidaan maakuntakaavoituksessa. Maakuntien tuulivoimaselvityksissä ei ole useinkaan painotettu jo maakunnan alueella valmistelussa olevia hankkeita. Tästä seuraa tilanne, jossa on sekä selvitysvaiheessa olevia laajoja tuulivoimahankkeita että maakuntakaavoituksessa olevia tuulivoima-alueita saman maakunnan alueella. Ne osuvat kuitenkin eri alueille. Selvitysalueella olevat ja usein jo pitkälle suunnitellut tuulivoimahankkeet pitäisi paikallistaa tuulivoimaselvityksen laadinnan yhteydessä jo varhaisessa vaiheessa. Niitä pitäisi painottaa nykyistä enemmän potentiaalisten tuulivoima-alueiden vertailussa ja kaavoituksessa. Muuten on uhkana, että nämä alueet karsiutuvat tuulivoimakaavoituksesta, vaikka niiden kaavoittamiselle ei olisi estettä.
Ympäristöpooli oli rahoittamassa hanketta.
Asiantuntijamme tällä aihealueella
Sähköhuollon huoltovarmuus
