Luonto- ja vesilainsäädäntö

Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen ja vahvistaminen on keskeinen globaali ympäristöhaaste.

Maailmanlaajuisista vuoteen 2030 ulottuvista luontotavoitteista sovittiin osana YK:n biodiversiteettisopimusta joulukuussa 2022.
EU:ssa komissio julkaisi vuonna 2020 biodiversiteettistrategian vuodelle 2030. Strategiassa asetetaan EU-tason suojelu- ja ennallistamistavoitteet. Strategiassa korostuu tarve luontoarvojen läpileikkaavaan huomioimiseen lainsäädännössä sekä yhteiskunnallisen rakennemuutoksen välttämättömyys luontopääoman ja ekosysteemipalveluiden turvaamiseksi.
EU toteuttaa strategiaa yksityiskohtaisimmilla strategioilla (metsästrategia 2021, maaperästrategia 2022) sekä lainsäädännöllä (ennallistamisasetus ja maaperädirektiivi).
Suomessa valmistellaan uutta vuoteen 2030 tähtäävää luonnon monimuotoisuuden strategiaa ja toimintaohjelmaa.

Energia-alan toiminnoilla on erilaisia vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen. ET julkaisi alan biodiversiteettitiekartan vuonna 2022.

Kansallinen luontosääntely

Uusi luonnonsuojelulaki tuli voimaan kesällä 2023. Laki pyrkii toteuttamaan tavoitetta pysäyttää luonnon köyhtyminen. Laissa säädetään lajien suojelusta ja entistä laveammasta luontotyyppien suojelusta. Merkittävää laissa oli vapaaehtoisesta ekologisesta kompensaatiosta säätäminen. Ekologinen kompensaatio tarkoittaa hankkeen luontohaittojen hyvittämistä hankealueen ulkopuolella. ET tukee vapaaehtoista kompensaatiota osana vastuullisuustyötä.

Ennallistamisasetus

EU:n ennallistamisasetuksen tavoitteena on ennallistaa erilaiset luontoympäristöt hyvään tilaan niin, että luonnon ennallistamistoimenpiteet kattavat vähintään 20 prosenttia EU:n maa- ja merialueista vuoteen 2030 mennessä ja ulottaa toimet lopulta koskemaan kaikkia ennallistamisen tarpeessa olevia ekosysteemejä vuoteen 2050 mennessä. Energia-alalle asetuksella voi olla merkitystä etenkin maankäytön muutosta edellyttäville hankkeille, kuten tuulivoimalle, aurinkovoimalle ja voimajohtojen rakentamiselle, sekä virtavesien ennallistamisen kautta vesivoimalle.

Ennallistamisasetus tuli voimaan elokuussa 2024, ja jäsenmailla on nyt kaksi vuotta aikaa laatia kansallinen ennallistamissuunnitelma, jossa mm. kuvataan toimenpiteet, joilla tavoitteet saavutetaan sekä toimien kytkökset päätöksentekoon muilla yhteiskunnan osa-alueilla. Suomessa ennallistamissuunnitelmaa laaditaan viidessa eri teemaryhmässä Ympäristöministeriön johdolla. Suunnitelman lausuntokierros pidetään keväällä 2026. Energiateollisuus toteaa, että valmistelussa tulee kiinnittää huomiota ennallistamisasetuksen artiklaan 6, jossa otetaan huomioon puhtaaseen energiaan ja energiasiirtymän toteutumiseen liittyvä vahva julkinen intressi.

Vesienhoitolainsäädäntö

Vesienhoidon tavoitteena on, että pinta- ja pohjavesien tila ei heikkene ja että vesien tila on vähintään hyvä. Vesienhoitolakia päivitettiin vuoden 2025 alusta siten, että vesienhoidon ympäristötavoitteista voidaan poiketa osana ympäristö- tai vesilupaa, mikäli edellytykset poikkeamiselle ovat olemassa. Uusiutuvan energian tuotantolaitosten suunnittelun, rakentamisen ja käytön, tällaisten laitosten verkkoon liittämisen ja asiaankuuluvan verkon ja energiavarastojen katsotaan olevan aina erittäin tärkeän yleisen edun mukaisia.

Vesienhoidon suunnittelussa valmistaudutaan suunnittelukauteen 2028-2033. Vesimuodostumien luokittelu on käynnissä vesienhoitoalueista, ja kuuleminen vesienhoidon suunnitelmista ja toimenpideohjelmista käynnistyy syksyllä 2026. Vesipuitedirektiivin mukaisesti vuoden 2027 jälkeen aikataulupoikkeamaa voidaan käyttää ainoastaan luonnonolosuhteiden ylivoimaisuudesta johtuen.

Vesipuitedirektiivin mahdollistamat joustot tulee ottaa täysimääräisesti käyttöön. Vesivoiman osalta on huomattava, että säätökykyisen tuotannon rajoittaminen on ristiriidassa sähköjärjestelmän kehitystarpeiden kanssa, ja säätövoiman menetys tulee vesienhoidon suunnittelussa laskea merkittäväksi haitaksi.