Luonto- ja vesilainsäädäntö

Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen ja vahvistaminen on keskeinen globaali ympäristöhaaste.

Maailmanlaajuisista vuoteen 2030 ulottuvista luontotavoitteista sovittiin osana YK:n biodiversiteettisopimusta joulukuussa 2022.
EU:ssa komissio julkaisi vuonna 2020 biodiversiteettistrategian vuodelle 2030. Strategiassa asetetaan EU-tason suojelu- ja ennallistamistavoitteet. Strategiassa korostuu tarve luontoarvojen läpileikkaavaan huomioimiseen lainsäädännössä sekä yhteiskunnallisen rakennemuutoksen välttämättömyys luontopääoman ja ekosysteemipalveluiden turvaamiseksi.
EU toteuttaa strategiaa yksityiskohtaisimmilla strategioilla (metsästrategia 2021, maaperästrategia 20222) sekä lainsäädännöllä (ennallistamisasetus ja maaperädirektiivi).
Suomessa valmistellaan uutta vuoteen 2030 tähtäävää luonnon monimuotoisuuden strategiaa ja toimintaohjelmaa.

Energia-alan toiminnoilla on erilaisia vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen. ET julkaisi alan biodiversiteettitiekartan vuonna 2022.

Kansallinen luontosääntely

Uusi luonnonsuojelulaki on tullut voimaan kesällä 2023. Laki pyrkii toteuttamaan tavoitetta pysäyttää luonnon köyhtyminen. Laissa säädetään lajien suojelusta ja entistä laveammasta luontotyyppien suojelusta. Merkittävää laissa oli vapaaehtoisesta ekologisesta kompensaatiosta säätäminen. Ekologinen kompensaatio tarkoittaa hankkeen luontohaittojen hyvittämistä hankealueen ulkopuolella. ET tukee vapaaehtoista kompensaatiota osana vastuullisuustyötä.

Ennallistamisasetus

Komissio julkaisi ehdotuksen jäsenmaita velvoittavaksi ennallistamisasetukseksi kesällä 2022. Asetuksen tavoitteena on ennallistaa erilaiset luontoympäristöt hyvää tilaan, niin että luonnon ennallistamistoimenpiteet kattavat vähintään 20 prosenttia EU:n maa- ja merialueista vuoteen 2030 mennessä ja ulottaa toimet lopulta koskemaan kaikkia ennallistamisen tarpeessa olevia ekosysteemejä vuoteen 2050 mennessä. Energia-alalle asetuksella voi olla merkitystä etenkin maankäytön muutosta edellyttäville hankkeille, kuten tuulivoimalle, aurinkovoimalle ja voimajohtojen rakentamiselle, sekä virtavesien ennallistamisen kautta vesivoimalle.

Komission esitystä on käsitelty myös EU-parlamentissa ja neuvostossa. Neuvosto esittää asetukseen lisättäväksi kokonaan uutta artiklaa, jossa huomioidaan puhtaaseen energiaan ja energiasiirtymän toteutumiseen liittyvä vahva julkinen intressi. Lisäys on tärkeä, jotta vahvassa kasvussa olevat vihreän siirtymän investoinnit pystytään toteuttamaan jatkossakin. Neuvosto pääsi sopuun yleisnäkemyksestä kesäkuussa 2023. EU-parlamentin kanta on vahvasti jakautunut. Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta (ENVI) ei saanut muodostettua määräenemmistöä asetuksen puolesta. Tavoitteena on aloittaa trilogit syksyllä 2023, ja saattaa asetus voimaan keväällä 2024.

Vesienhoitolainsäädäntö

Ympäristöministeriö on käynnistänyt joulukuussa 2022 hankkeen vesienhoitolain päivittämiseksi siten, että lakiin asetettaisiin sitovat ympäristötavoitteet vastaamaan EU-säätelyä. Lakia esitetään päivitettäväksi myös vesienhoidon ympäristötavoitteista poikkeamisen osalta, sillä kansalliseen lainsäädäntöön ei nykyisellään sisälly mahdollisuutta poiketa vesienhoidon ympäristötavoitteista muulloin kuin vesienhoitosuunnitelmien yhteydessä.

Energiateollisuuden näkemyksen mukaan mahdollisuus poikkeamiseen ja niihin liittyvien menettelyjen selkeyttäminen on tervetullut muutos, mutta työn jatkovalmistelussa tulee ottaa huomioon hallitusohjelman kirjaus, jonka mukaan Suomessa otetaan käyttöön vesipuitedirektiivin mahdollistamat joustot täysimääräisesti.

Ympäristötavoitteiden sitovuuden tulee koskea vain uusia hankkeita, eikä kansallisen lainsäädännön tule olla Weser-päätöstä tai vesipuitedirektiiviä tiukempaa. Heikentämiskielto ei ET:n käsityksen mukaan välttämättä vaadi kansallista lainsäädäntöä, sillä EU-oikeuden tulkintavaikutus ulottuu joka tapauksessa kansalliseen lupaharkintaan. Jäsenmailla olevaa harkintavaltaa yleisen edun kannalta tärkeän hankkeen määrittelemisessä tulee hyödyntää mahdollisimman laajasti.