Jätteen hyödyntäminen energiaksi

Suomessa on 11 jätteenpolttolaitosta, joissa yhteiskunnan tuottamasta jätteestä tuotetaan kaukolämpöä ja energiaa. Lisäksi Suomessa on yli 20 rinnakkaispolttolaitosta tai seospolttolaitosta, joissa jätettä poltetaan muun polttoaineen seassa.

Suomessa kertyvä jätemäärä on kasvanut maltillisesti koko 2000-luvun ajan. Samaan aikaan kaatopaikkasijoituksesta on luovuttu. Kaatopaikoille läjäämisen sijaan jäte käsitellään suurimmaksi termisesti, eli polttamalla. Tästä johtuen poltettavan jätteen määrä on kasvanut sekä absoluuttisesti että suhteellisesti, ja samalla myös jätteestä tuotetun energian määrä on kasvanut tasaisesti. Tämä johtuu siitä, että Suomessa jätteen käsittelystä tehokkaissa polttolaitoksissa polttamalla muodostuva energia otetaan talteen ja hyödynnetään kaukolämpöverkoissa ja sähkönä. Jätteenpolttolaitokset siis toteuttavat osaansa jätehierarkiassa käsitellen turvallisesti sen yhteiskuntamme tuottaman jätteen, mitä ei voi tai ei jostain syystä hyödynnetä jätehierarkian ylemmillä portailla.

Suomessa on tällä hetkellä 11 varsinaista jätteenpolttolaitosta, jotka sijaitsevat yhdeksällä eri paikkakunnalla eri puolilla maata. Näistä yhteistuotantolaitoksista vanhin on rakennettu vuonna 2007 ja uusin valmistui laajennusosana vuonna 2022. Nämä laitokset käsittelevät pääasiassa yhteiskuntajätettä, eli jätettä, jota syntyy esimerkiksi kotitalouksien ja palvelujen sekajätteenä.

Erilaista jätepolttoainetta käytetään myös laitoksissa, jotka polttavat jätettä muun polttoaineen seassa. Näitä rinnakkaispolttolaitoksiksi tai seospolttolaitoksiksi kutsuttavia laitoksia on Suomessa yli 20 kpl ja niissä jätejakeiden osuus polttoaineesta voi vaihdella suurestikin.

11

varsinaista jätteenpolttolaitosta yhdeksällä eri paikkakunnalla Suomessa.

yli 20

rinnakkaispolttolaitosta tai seospolttolaitosta Suomessa. Näissä laitoksissa jätettä poltetaan muun polttoaineen seassa.

Se millainen laitos on kyseessä, eli kuinka laitos määritellään, perustuu lopulta siihen, mikä on jätteenpolton pääasiallinen tarkoitus. Tämä on kirjattu Suomessa ympäristönsuojelulakiin (27.6.2014/527) seuraavasti:

Rinnakkaispolttolaitos: yksikkö, jonka pääasiallisena tarkoituksena on tuottaa energiaa tai aineellisia tuotteita ja jossa käytetään jätettä vakinaisena tai lisäpolttoaineena, tai jossa jätettä lämpökäsitellään sen loppukäsittelemiseksi polttamalla jäte, hapettamalla tai käyttämällä pyrolyysiä, kaasutusta tai plasmakäsittelyä taikka muuta lämpökäsittelyä, jos käsittelyssä syntyvät aineet tämän jälkeen poltetaan.
Jätteenpolttolaitos: yksikkö, joka on tarkoitettu jätteiden lämpökäsittelyyn riippumatta siitä, hyödynnetäänkö poltossa syntyvä lämpö vai ei, siten, että jäte poltetaan hapettamalla tai käytetään pyrolyysiä, kaasutusta tai plasmakäsittelyä taikka muuta lämpökäsittelyä, jos käsittelyssä syntyvät aineet tämän jälkeen poltetaan.

Jätteenpolttolaitoksilla käsitellään myös muita jätejakeita kuin yhdyskuntajätettä, ja toisaalta näitä muita jakeita poltetaan myös muilla kuin varsinaisilla jätteenpolttolaitoksilla, mikä on huomattavissa mm. kaukolämpö- ja sähkötilastoista. Esimerkiksi sertifioitua kierrätyspolttoainetta (SRF – solid recovery fuel) ja rakennusjätettä käytetään jätteenpolttolaitosten lisäksi myös rinnakkaispolttolaitoksilla. Jätteenpolttolaitoksilla prosessin lopuksi jäljelle jäävälle tuhkalle ja kuonalle etsitään jatkuvasti uusia käyttökohteita. Muun muassa metallit on jo pitkään saatu erotettua uudelleen kiertoon kuonan seasta.

Jätteenpolttolaitoksien omistajat ovat sitoutuneet päästöjen vähentämiseen sektorillaan, mutta eivät välttämättä voi vaikuttaa yhteiskunnassa syntyvän jätteen määrään. Useat jätteenpolttolaitokset tutkivatkin tällä hetkellä mahdollisuuksia poltossa vapautuvan hiilidioksidin talteenottoon ja sen varastoimiseen tai hyödyntämiseen uusissa tuotteissa. Tämä tuo uuden ulottuvuuden jätteenpolttolaitoksen rooliin jätehierarkiassa, sillä myös molekyylien kierto tuo uusia kiertotalouden mahdollisuuksia.