Tuulivoimaa tarvitaan sen ilmasto- ja ympäristöystävällisyyden vuoksi. Se on polttoainevapaa sähköntuotannon muoto ja vähentää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista. Tämä puolestaan pienentää kasvihuonekaasupäästöjä, mikä on olennaista ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Lisäksi tuulivoima on edullista. Kun tuulivoimala on rakennettu, kuluja syntyy ainoastaan voimalan ylläpidosta ja huollosta eikä itse sähkön tuottamisesta. Yksi tuulivoimala tuottaa 5–8 kuukaudessa yhtä paljon sähköä kuin sen valmistamiseen, rakentamiseen ja purkuun kuluu. Elinkaarensa aikana tuulivoimala tuottaa yli 60-kertaisesti sen rakentamiseen vaaditun energiamäärän. Tuulivoiman rakentaminen on suhteellisen nopeaa ja lupaprosessit selkeitä, eli uudet investoinnit saadaan käyttöön melko ripeästi.

Sähköä tarvitaan tulevaisuudessa nykyistäkin enemmän, koska yhteiskunta sähköistyy ja fossiiliset polttoaineet tulee korvata liikenteessä, teollisuudessa ja lämmityksessä. Tuulivoima lisää myös energiaturvallisuutta ja omavaraisuutta, koska se mahdollistaa kotimaisen sähköntuotannon. Lisäksi tuulivoima edistää taloudellista kasvua ja luo työpaikkoja suunnittelussa, rakentamisessa ja ylläpidossa.

Tuulivoimalla on useita merkittäviä hyötyjä, sillä tuuli ei koskaan lopu kesken. Ensinnäkin se on uusiutuva ja polttoainevapaa energianlähde. Lisäksi tuulivoimalat eivät tuota suoria kasvihuonekaasupäästöjä sähköntuotannossa. Tällöin käyttö vähentää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista, mikä parantaa energiaturvallisuutta ja vähentää ulkomaisen energian tuonnin tarvetta. Toisin sanoen tuulivoiman hiilijalanjälki on pieni ja hiilikädenjälki suuri.

Lisäksi tuulivoimaloiden rakentaminen ja ylläpito luovat työpaikkoja paikallisella ja kansallisella tasolla. Tuulivoima on myös edullista ja tehokasta maankäytön suhteen. Kun tuulivoimala on rakennettu, tulee kuluja ainoastaan voimalan ylläpidosta ja huollosta eikä itse sähkön tuotannosta. Elinkaarensa aikana tuulivoimala tuottaa yli 60-kertaisesti sen rakentamiseen vaaditun energiamäärän.

Tuulivoimalla on kuitenkin myös haasteita. Ensimmäinen haaste on tuulisuuden vaihtelevuus. Tuotanto ei ole tasaista, joten se tarvitsee tuekseen muita energialähteitä tai tehokkaita energian varastointijärjestelmiä silloin kun kysyntä on tuotantoa korkeampi. Lisäksi tuulivoimalla on vaikutuksia maisemaan ja osa voi kokea tuulivoimalat esteettisesti epämiellyttävinä. Tuulivoimalat voivat myös tuottaa matalataajuista ääntä, minkä vuoksi niiden sijoittaminen tarpeeksi kauas asutuksesta on otettava huomioon suunnitteluvaiheessa. Tuulivoimaloiden melua säädellään tiukasti. Lisäksi tuulivoimaloiden rakentamisella on vaikutuksia maankäyttöön esimerkiksi sähköverkkoliitynnän ja huoltotiestön rakentamisen suhteen. Tuulivoimaloiden sijoittaminen voi myös vaikuttaa lintujen ja lepakoiden, sekä vesieliöstön elinympäristöihin ja muuttoreitteihin.

Lue lisää toimenpiteistä tuulivoiman monimuotoisuuden edistämiseksi.

Tuulivoiman tuotannosta syntyy pieni määrä jätettä, mutta se on vähäistä verrattuna fossiilisiin energianlähteisiin. Itse sähköntuotannosta ei synny jätettä, mutta jätevirrat liittyvät tuulivoimaloiden rakentamiseen, ylläpitämiseen ja purkamiseen. Rakennusvaiheessa käytetään materiaaleja kuten terästä, betonia ja komposiitteja, joista voi syntyä jätettä. Käytönaikaiset huoltotoimet tuottavat myös pieniä määriä jätettä, kuten käytettyjä öljyjä ja varaosia.

Yli 80–95 % tuulivoimalan osista voidaan kierrättää ja elinkaaren päätyttyä tämä tehdään mahdollisimman tehokkaasti. Erityisesti tuulivoimaloiden lavat ovat olleet vaikeasti kierrätettäviä. Kierrätyksen ja materiaalien uudelleenkäytön parantaminen ovatkin tärkeitä kehityskohteita tuulivoima-alalla. Esimerkiksi KiMuRa-hanke käyttää hyödyksi tuulivoimaloiden komposiittijätettä sementin valmistuksen rinnakkaisprosessoinnissa.

Lue lisää toimenpiteistä tuulivoiman monimuotoisuuden edistämiseksi.

Tuulivoimasta itsestään ei synny suoria kasvihuonekaasupäästöjä sähkön tuotannon aikana, mikä tekee siitä ympäristöystävällisen vaihtoehdon. Tuulivoimaloiden rakentamiseen, kuljetukseen ja asennukseen liittyy kuitenkin epäsuoria päästöjä. Näitä syntyy esimerkiksi teräksen ja betonin valmistuksesta, kuljetusten polttoaineenkulutuksesta sekä rakennustyövaiheista. Lisäksi huoltotoimenpiteet ja tuulivoimaloiden elinkaaren lopussa tapahtuva purku tuottavat jonkin verran päästöjä. Tuulivoiman elinkaaripäästöt ovat sähköntuotantomuodoista pienimpiä.

Lue lisää toimenpiteistä tuulivoiman monimuotoisuuden edistämiseksi.

Tuulivoiman ekologiset vastuut liittyvät luontoarvojen suojelemiseen ja elinympäristöjen säilyttämiseen, kuten lintujen muuttoreittien huomioimiseen. Lisäksi siihen kuuluu toimintaketjujen kestävyyden ja vastuullisuuden edistäminen. Sosiaaliset vastuut käsittävät paikallisten yhteisöjen osallistamisen ja vaikutusten, kuten melun ja maisemamuutosten minimoimisen. Taloudellisesti tuulivoima on vastuussa kestävästä investoinnista ja työpaikkojen luomisesta sekä paikallisesti että kansallisesti. Lisäksi tuulivoimasektorin tulee edistää teknologisia innovaatioita ja tukea siirtymää kohti kestävää energiataloutta. Näiden vastuiden täyttäminen varmistaa tuulivoiman kestävyyden ja hyväksyttävyyden yhteiskunnassa.

Lue lisää toimenpiteistä tuulivoiman monimuotoisuuden edistämiseksi.

Tutustu tuulivoimayhtiöiden vapaaehtoisiin vastuullisuushankkeisiin.

Tuulivoimahankkeiden vaikutukset arvioidaan ja haitalliset vaikutukset minimoidaan kaavoituksen ja ympäristövaikutusten arvioinnin prosesseissa (YVA). Luontoarvot selvitetään ja huomioidaan mahdollisimman aikaisessa suunnittelun vaiheessa tuulivoima-alueen sekä sähkö- ja tieliityntöjen osalta. Lintujen ja lepakoiden törmäysriskiä pienennetään sijoittamalla voimalat pois tärkeiltä muuttoreiteiltä ja käyttämällä tutka- ja havaintotekniikoita. Meluhaittoja vähennetään sijoittamalla tuulivoimalat kauemmas asutuksesta ja käyttämällä melunvaimennustekniikoita. Visuaalisten vaikutusten minimoimiseksi tuulivoimalat suunnitellaan tietyille alueille ja maisemaan sopiviksi. Tuulivoimaloiden lentovalaistuksen aiheuttamaa valovälkettä lievennetään rajoittamalla sen ajallista kestoa.

Lue lisää toimenpiteistä tuulivoiman monimuotoisuuden edistämiseksi.

Tutustu tuulivoimayhtiöiden vapaaehtoisiin vastuullisuushankkeisiin.

Merituulivoima tarkoittaa samaa asiaa kuin maatuulivoima, mutta vain merellä. Näitä voimaloita asennetaan yleensä meren mataliin vesialueisiin, mutta yhä useammin myös syvempään veteen, jossa ne voivat hyödyntää merellä puhaltavia voimakkaampia ja tasaisempia tuulia. Merituulivoimalla on merkittävä potentiaali uusiutuvan sähkön tuotannossa, koska merellä tuulivoiman tuotanto on yleensä tehokkaampaa ja vakaampaa. Lisäksi se vähentää maatuulivoiman mahdollisia vaikutuksia maisemaan ja asutukseen.

Toisaalta merituulivoimalla on korkeammat rakennus- ja huoltokustannukset kuin maatuulivoimalla, koska merelle rakentaminen ja ylläpito ovat logistisesti ja teknisesti haastavampia. Merituulivoimaloiden ympäristövaikutukset, kuten vaikutukset merieläimistöön ja kalastukseen, on myös huomioitava. Näiden haasteiden hallinta edellyttää kehittyneitä teknologioita ja tarkkaa ympäristövaikutusten arviointia.

Tuulisuus vaihtelee jatkuvasti. Eniten Suomessa tuulee talvella ja ilma on kylmyyden vuoksi tiheämpää. Kylmä tiheä ilma tuottaa siis enemmän energiaa kuin lämmin ilma. Lisäksi tuulisuutta lisää talvella maan ja meren väliset, sekä ilmakehän lämpötilaerot, jotka aiheuttavat paine-eroja. Lisäksi merivirrat ja jääolosuhteet, sekä ilmakehän talviset suihkuvirtaukset johtavat tuulisiin olosuhteisiin.

Tuulisuutta voi olla hankalaa huomata maanpinnalla, sillä tuulen nopeus kasvaa korkeuden kasvaessa. Tuulivoiman tuotanto vastaa hyvin sähkön kysyntää, sillä sähköä käytetään Suomessa eniten talvisin. Tuulivoiman tuotanto painottuu eniten loka – maaliskuun väliseen aikaan, jolloin tuotetaan noin 60 % vuoden tuulisähköstä.

Tuulivoimala voi olla huollossa tai teknisessä tarkastuksessa, jolloin se on tilapäisesti pois käytöstä. Tuulivoimalat pysäytetään, jos tuulen nopeus on liian korkea tai matala, koska liian voimakas tuuli voi vahingoittaa laitteita ja liian heikko tuuli ei tuota tarpeeksi sähköä. Lisäksi sähkön kysynnän ja tarjonnan tasapainottamiseksi voimalat voidaan pysäyttää, jos verkossa ei ole tarvetta lisäsähkölle. Joskus myös järjestelmäviat tai turvallisuussyyt voivat aiheuttaa tuulivoimalan tilapäisen pysäyttämisen.

Keskimäärin tuulivoimalat tuottavat sähköä noin 90 % ajasta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ne tuottaisivat sähköä täydellä teholla. Tuulivoimaloiden korkea käyttöaste johtuu Suomen hyvistä tuuliolosuhteista erityisesti rannikkoalueilla ja merellä. Vaikka tuuliolosuhteet voivat vaihdella päivittäin ja kausittain, modernit tuulivoimalat on suunniteltu maksimoimaan energiantuotanto erilaisissa tuuliolosuhteissa.

Tuulivoima-alueella tarkoitetaan aluetta, joka on kaavoitettu tuulivoimapuistolle. Tästä alueesta vain hyvin pieni osa otetaan käyttöön tuulivoimaloita ja niihin liittyviä toimintoja, kuten teitä varten. Maatuulivoimalan alueesta vain 2 % on varattu voimalan fyysisille rakenteille. Muu alue jää alkuperäiseen tilaan, jota voidaan hyödyntää muihin tarkoituksiin kuten virkistyskäyttöön, luonnon monimuotoisuuden ylläpitoon tai maa- ja metsätalouden tarpeisiin. Tämä tekee tuulivoimasta ympäristöystävällisen vaihtoehdon, sillä se ei vaadi suuria maa-alueita pois muusta käytöstä.

Yksi tuulivoimala vie fyysisesti siis vain pienen alueen sen perustusten ja tornin ympäriltä, yleensä noin 20–30 neliömetriä. Kuitenkin tarvittavat sähkönsiirtoverkot, sekä huoltoteiden rakentaminen vievät lisäksi pienen määrän tilaa. Tällöin metsää voidaan joutua kaatamaan pieniä määriä.

Jotta tuulivoimaloiden sähkön tuotanto olisi tehokasta ja jottei niiden toiminta häiritsisi toisiaan, ne täytyy sijoittaa riittävän etäälle toisistaan. Yleensä tuulivoimalat sijoitetaan noin 300–500 metrin etäisyydelle toisistaan. Tällöin yksi tuulivoimala käytännössä ”vie” useita hehtaareja tilaa, vaikka ympäröivä alue jää alkuperäiseen tilaan. Tämä etäisyys varmistaa optimaalisen energiantuotannon ja vähentää turbulenssia, joka voisi vähentää tehokkuutta ja aiheuttaa kulumista.

Suomen tuulivoimaloiden napakorkeus on noin 140–175 metriä ja niiden lapojen pituus voi olla jopa 60 metriä. Mitä korkeampi tuulivoimalan napakorkeus on, sitä enemmän sähköä tuotetaan johtuen lisääntyvästä tuulen määrästä.

Tuulivoima-alueella tarkoitetaan aluetta, joka on kaavoitettu tuulivoimapuistolle. Tästä alueesta vain hyvin pieni osa otetaan käyttöön tuulivoimaloita ja niihin liittyviä toimintoja, kuten teitä varten.

Kun mukaan lasketaan tuulivoimalan alue ja sen vaatimat tiet, tulee puustovaikutuksia noin 2–3 hehtaarille per tuulivoimala. Mikäli Suomessa olisi vuonna 2040 yhteensä 7500 tuulivoimalaa (nyt noin 1600 voimalaa), jotka sijoittuisivat kaikki metsiin, niiden myötä tulisi puustovaikutuksia reilusti alle prosentille Suomen metsistä. Tuulivoimapuistot sijoittuvat usein alueille, joissa on jo olemassa olevaa tiestöä, ja hankekehityksessä edetään mahdollisimman pienillä muutoksilla puustoon.  Tuulivoiman vaikutukset Suomen metsämaan vähenemiseen ja metsien hiilivarastoon ovat siis pienet.

Tuulivoiman visuaalisia haittoja vähennetään huolellisella suunnittelulla ja sijoittelulla. Tuulivoimalat pyritään sijoittamaan alueille, joissa ne eivät häiritse merkittävästi maisemaa tai asutusta, kuten avoimille merialueille tai syrjäisille seuduille. Modernit tuulivoimalat suunnitellaan esteettisesti mahdollisimman miellyttäviksi ja ne pyritään sovittamaan ympäristöönsä värityksen ja muotoilun avulla. Suunnittelussa otetaan huomioon arvokkaaksi luokitellut maisemat, maisemavaikutusten arvioinnit ja paikallisyhteisöjen näkemykset. Lisäksi teknologian kehitys mahdollistaa tehokkaampien voimaloiden rakentamisen, mikä vähentää niiden määrää ja visuaalista vaikutusta.

Tuulivoimaa ei tällä hetkellä rakenneta Itä- ja Etelä-Suomeen ensisijaisesti siksi, että kyseiset alueet ovat Puolustusvoimien tärkeitä tutka-alueita. Tuulivoimalat voivat häiritä tutkien toimintaa esimerkiksi estämällä tutkasignaalin. Parhaillaan pyritään etsimään keinoja tuulivoiman ja tutkien yhteensovittamiseksi, jotta myös Itä-Suomessa päästäisiin hyötymään tuulivoimainvestoinneista. Etelä-Suomi on myös tiiviisti asutettua, joten tuulivoimaloiden sijoittaminen on haasteellisempaa.

Tuulivoimaloiden ääni kuuluu yleensä noin 300–500 metrin etäisyydelle, mutta kuuluvuus riippuu tuuliolosuhteista, ilman tiheydestä ja etenkin maastosta sekä sen muodosta. Tuulivoimaloiden tuottama ääni on matalataajuista ja sen voimakkuus vähenee etäisyyden kasvaessa.

Tuulivoimaloiden äänitasoja säädellään tiukasti. Tuulivoimalat pyritään sijoittamaan riittävän kauas asutuksesta, jotta lailla määrätty 40–45 desibelin raja ei ylity. Vaikka tuulivoimaloiden ääni ei ole kovin voimakas, jatkuva matalataajuinen ääni voi aiheuttaa häiriötä lähialueen asukkaille ja eläimille, minkä vuoksi sijoittelu ja meluntorjuntatoimenpiteet ovat tärkeitä.