Mitä olet etsimässä?

EU-vaalit tutuksi

EU-vaalit tutuksi -sarja on alunperin ET:n jäsenkirjeessä julkaistu tietoiskumainen artikkelisarja. Artikkelit selittävät Brysselin koneistoa ja kaikkea sitä mitä olisi hyvä tietää vaaleista.

Osa 1: Mitä puolueita ja ryhmiä Euroopan parlamentissa on? 

EU-vaaleissa valitaan yhteensä 720 europarlamentaarikkoa Euroopan parlamenttiin. Vaalien jälkeen valitut Euroopan parlamentin jäsenet, mepit, järjestäytyvät poliittisiin ryhmiin tai muodostavat uusia ryhmiä. Kun mepit muodostavat yhdessä ryhmän, he tunnustavat samanhenkisyytensä. 

Poliittisen ryhmän voi muodostaa istuntokaudella missä kohtaa vain. Sääntönä on, että poliittisen ryhmän muodostamiseen tarvitaan vähintään 23 meppiä ainakin neljäsosasta jäsenmaista. Tänä päivänä se tarkoittaisi, että meppejä tulisi olla seitsemästä eri jäsenmaasta.  

Tällä hetkellä Euroopan parlamentissa on seitsemän eri ryhmää. Ryhmät kokoavat yhteen edustajia eri jäsenmaista poliittisten näkemysten perusteella. Ne voivat perustua yhden eurooppalaisen poliittisen puolueen ympärille, kuten kaksi suurinta ryhmää parlamentissa: Euroopan kansanpuolue (European People’s party), johon Suomen puolueista kuuluu Kokoomus ja Euroopan sosiaalidemokraattinen puolue (Party of the European Socialists), johon taas sosiaalidemokraatit kuuluvat.  

Ryhmät voivat kuitenkin edustaa useampaa eurooppalaista poliittista puoluetta sekä kansallisia puolueita ja itsenäisiä puolueita. Esimerkiksi Renew Europe edustaa kahta eurooppalaista puoluetta: Alliance of Liberals and Democrats for Europe (ALDE) ja European Democratic Party (EDP). Renew:ssä ovat tällä kaudella RKP:n ja Keskustan eurovaaliparlamentaarikot. 

Helmikuussa 2023 ryhmät jakaantuivat seuraavasti parlamentissa: 

Kuvaaja Euroopan parlamentin ryhmistä helmikuussa 2023.
Kuva 1. Lähde: Euroopan parlamentin verkkosivut.

Kuva heijastaa myös ryhmien jakautumista vasemmisto-oikeisto-sektorille. Kaudella 2019–2024 Euroopan parlamentissa ovat seuraavat ryhmät: 

Lisätietoa Euroopan parlamentin ryhmistä löydät seuraavilta verkkosivuilta:

Osa 2: Euroryhmien manifestot 

Europuolueet, jotka koostuvat EU-maiden jäsenpuolueista, julkaisevat omat vaaliohjelmansa eli manifestonsa viimeistään maaliskuun aikana. Useimmat europuolueet julkaisevat oman manifestonsa eurovaaleja varten. Manifestoilla ei ole aivan samanlaista merkitystä kuin kansallisten puolueiden vaaliohjelmilla, mutta ne ovat alkamassa kehittyä potentiaalisiksi pitkän aikavälin vaikutusmahdollisuuksiksi. 

Manifestot toimivat periaatteessa puolueiden toivomuslistoina seuraavan komission työohjelman muokkaamiseksi. Koska Euroopan parlamentti äänestää sekä uuden komission puheenjohtajan että uusien komissaarien luottamuksesta, puheenjohtajan paikkaa haluavan tulee saada Euroopan parlamenttiin valittujen ryhmien enemmistö taakseen. Kun Eurooppa-neuvosto (valtioiden johtohenkilöistä muodostuva elin) nimittää komission puheenjohtajaehdokkaan sekä komissaarit on europuolueilla mahdollisuus poliittisiin neuvotteluihin. 

Tämän takia manifestot vaikuttavat komission työohjelman sisältöön sekä suuriin linjoihin. Esimerkiksi Green Deal oli yksi vahvasti viime kierroksella noussut politiikka-aloite, jonka Ursula von der Leyen nosti komissionsa yhdeksi prioriteetiksi. Näin ollen puolueiden manifestoja on hyvä pitää silmällä, sillä ne kertovat myös osaltaan siitä mitä seuraavalta työohjelmalta pyydetään. 

Vaikuttaminen manifestoihin itseensä ei ole yksinkertaista ja ne valmistellaan vahvasti puolueiden sisällä. Toiset europuolueet ovat avoimempia prosessistaan kuin toiset. The Good Lobby on kerännyt yhteen eri europuolueiden prosesseja sekä selvittänyt kuinka helppoa, tai haastavaa, prosessiin on vaikuttaa. 

Osa 3: Mikä spitzenkandidat? Onko sillä merkitystä?

Spitzenkadidat on saksaa ja tarkoittaa kärkiehdokasta. Spitzenkadidat-prosessi on menettely, jossa eurooppalaiset puolueet nimeävät ennen Euroopan parlamentin vaaleja kärkiehdokkaat komission puheenjohtajan tehtävään. Kärkiehdokkaat kampanjoivat ympäri Eurooppaa ja toimivat poliittisen puolueensa ’kasvoina’. Komission puheenjohtajuus siirtyy vaalien jälkeen sen poliittisen puolueen ehdokkaalle, joka pystyy saamaan riittävästi parlamentaarista tukea.  

Kärkiehdokkailla pyritään tuomaan enemmän valtaa EU-kansalaisille: samalla kun kansalaiset äänestävät Euroopan parlamentin, he voisivat myös päättää, kuka johtaa EU:n toimeenpanevaa elintä eli komissiota. Spitzenkandidat-prosessilla ei ole asemaa EU:n perussopimuksissa ja sitä käytettiin ensimmäisen kerran vuonna 2014. Tällöin Jean-Claude Junker valittiin suurimman poliittisen ryhmän, Euroopan kansanpuolueen, pääehdokkaaksi komission johtoon. Virallinen valta ehdottaa komission puheenjohtajaa on kuitenkin neuvostolla, mutta sen tulee ottaa Euroopan parlamentin vaalit huomioon ja käydä asianmukaiset neuvottelut. Tämän jälkeen neuvosto ehdottaa määräenemmistöllä ehdokkaansa komission puheenjohtajaksi ja Euroopan parlamentin ratifioitavaksi.

Spitzenkandidat-prosessilla ei ole asemaa EU:n perussopimuksissa.

Viime kerralla, eli vuonna 2019, Spitzenkandidat-prosessia ei kuitenkaan noudatettu. Tällöin vaalit voitti Euroopan kansanpuolue (European People’s, party, EPP), jonka kärkiehdokas oli saksalainen Manfred Weber. Neuvosto kuitenkin ohitti vaalituloksen ja asetti, samasta puolueesta kylläkin, ehdokkaaksi Ursula von der Leyenin, jonka parlamentti myös hyväksyi. Weberin ehdottamatta jättämiseksi oli monia syitä. Hänen ei nähty omavan tarvittavaa kokemusta, Weber ei ollut työskennellyt urallansa kansallisella tasolla. Tämän lisäksi hänen puolueensa nähtiin olevan liian lähellä unkarilaisen Viktor Orbanin Fidesz puoluetta. Kun Weberin nimi ei päässyt neuvostossa eteenpäin, ovi sulkeutui myös muilta pääehdokkailta. 

Tällä kierroksella spitzenkandidaatit on myös julkistettu, mutta osa heistä ei ole ehdolla vaaleissa ollenkaan, kuten nykyinen komission puheenjohtaja ja EPP-puolueen kärkiehdokas Ursula von der Leyen. Osa näkee, että spitzenkandidat-prosessista saisi toimivan ainoastaan Euroopan unionin sopimusta muuttamalla, mutta tämä toive tulee parlamentilta, ei neuvostolta. Näin ollen sopimuksen avaaminen saattaa olla hyvin epätodennäköistä ja kärkiehdokkaan merkitys nyt ja tulevissa vaaleissa voi olla muuttuva. Tällä hetkellä von der Leyenillä nähdään olevan hyvät mahdollisuudet seuraavaksi komission puheenjohtajaksi.

Asiantuntijamme tällä aihealueella

Kaneli Seppänen

EU-asiantuntija

Edunvalvonta ja viestintä

Kaneli Seppänen

EU-asiantuntija

Edunvalvonta ja viestintä

+32 471 45 15 99

Työtä ilmastoneutraalin Suomen puolesta

Virkistyskäyttö

Kankarin venesataman kunnostaminen

Siirry takaisin sivun alkuun