Mitä olet etsimässä?

Vihreällä siirtymällä irti venäläisestä energiasta

Venäjän hyökkäys ja brutaalit sotarikokset ovat muuttaneet energiapoliittista toimintaympäristöä pitkäksi aikaa. Euroopan energiaturvallisuus pitää rakentaa kokonaan riippumattomaksi venäläisestä energiasta. Suomessa tässä on jo lähes onnistuttu. Varma ja kilpailukykyinen energia nojaa silti jatkossakin kansainväliseen yhteistyöhön ja yhteisiin, avoimiin energiamarkkinoihin. Lännen ja Venäjän välinen kaupallinen yhteistyö on kuitenkin pääosin päättynyt pitkäksi ajaksi.

Ukrainan sota on  voimistanut energian hinnan nousua sekä haastanut energian huoltovarmuutta. Suomen monipuolinen, hajautettu ja kestävälle pohjalle rakennettu energiajärjestelmä on kuitenkin hyvin varautunut ja vakaa. Suomen sähkön tuotanto on yli 90 prosenttisesti puhdasta. Suomen energiantuotannon riippuvuus fossiilisesta energiasta on vähentynyt merkittävästi viimeisten 10–15 vuoden aikana toteutettujen ilmasto- ja energiapoliittisten toimien ja investointien myötä. Tämän johdosta irrottautuminen venäläisestä energiasta on ollut mahdollista, vaikka se ajoittain onkin ollut kallista. Irrottautumisessa on edelleen myös huoltovarmuuteen liittyviä haasteita. Keskeistä on vihreän siirtymän vauhdittaminen ja jatkaminen. Sen edellytyksenä ovat ennakoitava energiapolitiikka ja yrityksille vakaa toimintaympäristö. 

Ilmastoneutraali energia on Suomelle sekä velvollisuus että mahdollisuus

Energia-ala investoi vuonna 2022 lähes 5 miljardia euroa puhtaaseen energiaan sekä vahvoihin verkkoihin. Investoinneilla irtauduttiin venäläisestä fossiilienergiasta, vastattiin hintojen nousuun ja pitemmän päälle mahdollistetaan ilmastotavoitteiden saavuttaminen.  Keskeistä on ollut saada investoinnit uusiutuvaan energiaan nopeasti liikkeelle.  Suomella on erinomaiset mahdollisuudet olla jatkossakin kansainvälisesti houkutteleva investointi- ja toimintaympäristö ilmastoneutraalin ja hinnaltaan kilpailukykyisen energian maana.

Tämän edellytyksenä on, että politiikassa huomioidaan:

  • Toimintaympäristön ja energiapolitiikan vakaus ja näkymä
  • teollisuuden ja liikenteen sähköistäminen ja vetytalouden vauhdittaminen, jotka edellyttävät investointiedellytyksiä niin uusiin teknologioihin kuin sähköntuotantoon ja – verkkoihin
  • monipuolisen ja joustavan energiajärjestelmän ylläpito ja kehittäminen. Suomella on erinomaiset lähtökohdat mm. ydinvoiman, tuulivoiman, vesivoiman, bioenergian ja kaukolämmön ansiosta. Näiden toimintaedellytyksistä on huolehdittava. 
  • Politiikkatoimien on oltava ensisijaisesti investointeja ja energiamuutosta edistäviä ja kiihdyttäviä​, markkinaehtoista ja markkinahäiriöt välttävää​
  • Tavoitteena oltava valmistelussa ja harkinnassa olevien energiatehokkuuden, päästöttömän energian, joustojen ja varastojen sekä verkkojen vahvistamisen hankkeiden toteuttaminen etupainotteisesti, koska niistä on apua jo ensi talven energiahuollossa.​
  • EU:n komission esittämät keinot veronalennuksista, nopeutetusta luvituksesta ja kohdennetusta likviditeettiavusta ovat varteenotettavia​
  • Hintakatto tai ylimääräinen verotus olisi kuolinisku tarvittaville investoinneille.
  • Koko energian huolto- ja toimitusvarmuus pitää kehittää vastaamaan uutta energiajärjestelmää. Tässä on paljon työtä ja se sisältää uusia ratkaisuja, joiden yksityiskohdat eivät ole vielä tiedossa.
  • Energiajärjestelmä on kriittistä infrastruktuuria, jonka turvallisuudesta on huolehdittava. Suomen on panostettava sotilaallisen puolustuskyvyn lisäksi kyberturvallisuuteen.

Venäjän energiatuonti Suomeen ennen Ukrainaan sotaa

Suomen energiajärjestelmä on ollut monin tavoin kytkeytynyt kaupallisesti venäläiseen energiaan. Suomeen on tuotu Venäjältä öljyä ja öljytuotteita, maakaasua, kivihiiltä, sähköä, puuta ja metsähaketta sekä ydinpolttoainetta. Kokonaisenergiastamme 30 % oli Venäjän tuontia ennen Ukrainan sotaa. Vuonna 2020 tuonnin arvo oli noin 3,5 miljardia euroa, josta ylivoimaisesti suurin osa oli raakaöljyä. Suomen energiakauppa Venäjän kanssa on ollut suuremmassa roolissa kuin muissa EU-maissa keskimäärin.

Riippuvuutemme venäläisestä energiasta on kuitenkin oleellisesti vähentynyt viimeisen 15 vuoden aikana määrätietoisen energia- ja ilmastopolitiikan myötä. Energian tuotannossa fossiilisten polttoaineiden osuus on dramaattisesti alentunut, mikä helpottaa venäläisestä energiasta irrottautumista. Suomen sähköstä tuotettiin viime vuonna (2021) vain alle 10 % fossiilisilla polttoaineilla (kivihiili ja maakaasu), kun osuus 10–15 vuotta aiemmin oli yli 30 %.

Kaukolämmössä fossiilisten polttoaineiden osuus on pudonnut 25 %:iin, kun osuus oli aiemmin yli puolet. Kaukolämmön ja sähkön tuotantoon voidaan jo nyt hankkia polttoaineet ilman venäläistä tuontienergiaa, joskin se on selvästi kalliimpaa. Jo päätettyjen investointien myötä irtaudumme lähes kokonaan fossiilisista energialähteistä lähivuosina sähkön ja kaukolämmön tuotannossa. 

Merkittävien ydin- ja tuulivoimainvestointien myötä voimme myös korvata Venäjältä tuodun sähkön, jonka osuus Suomen sähkönkäytöstä on viime vuosina ollut enimmillään noin 10 %.

Suomi on tuonut kolmanneksen energiastaan Venäjältä 

Kivihiili

Venäjältä tuotiin 1 333 000 tonnia, joka oli noin puolet kivihiilen kokonaistuonnista Suomeen. Kivihiilen osuus kaukolämmön ja sähkön tuotannosta on pienentynyt viime vuosina paljon ja se poistuu tuotannosta lähivuosina kokonaan. Kivihiili on muiden fossiilisten polttoaineiden ohella maailmanmarkkinatuote ja sitä voidaan hankkia lukuisista maista.

Maakaasu

Venäjältä tuotiin noin 1 500 miljoonaa kuutiometriä, joka oli noin kaksi kolmasosaa maakaasun tuonnista Suomeen. Muu kaasu tuotiin Virosta. Viron yhteys helpottaa kaasun toimitusvarmuutta, koska Latviassa on merkittävän kokoinen maakaasuvarasto ja Liettuassa nesteytetyn maakaasun terminaali. Niiden kautta ei kuitenkaan voi korvata koko nykyistä maakaasunkäyttöä Baltian maissa ja Suomessa. Juuri valmistunut GIPL-yhdysputki Liettuan ja Puolan välille kytkee Baltian ja Suomen Keski-Euroopan kaasumarkkinaan.

Euroopan kannalta merkittävin energiakysymys on maakaasun hankinta. Suomi on tässä suhteessa onnellisessa poikkeusasemassa. Meillä kodit eivät – hyvin pientä osuutta lukuun ottamatta – lämpiä maakaasulla eikä maakaasu ole kotien ruuanlaiton energialähde päin vastoin kuin useimmissa EU-maissa. Kaasua meillä käytetään kaukolämmön ja sähkön tuotannossa, jossa se voidaan kaikkialla korvata muilla energialähteillä. Kaasua käytetään myös teollisuudessa, kuten öljynjalostuksessa ja muussa kemianteollisuudessa, jossa sen korvaaminen voi olla vaikeaa.

Öljy ja öljytuotteet

Venäjältä tuotiin vuonna 2020 11 509 000 tonnia, joka oli noin kaksi kolmasosaa kokonaistuonnista Suomeen. Nesteen Porvoon jalostamo hyödyntää pääosin venäläistä raakaöljyä, muita jalostamoja Suomessa ei ole. Teknisesti venäläinen öljy on korvattavissa ja öljyä saa maailmanmarkkinoilta. Toki Nesteen jalostamon siirtyminen käyttämään muiden maiden öljylaatuja edellyttäisi varmaankin hintavia investointeja.

Sähkö

Sähköä tuotiin Venäjältä viime vuonna 8,7 TWh, joka on noin 10 % Suomen sähkön hankinnasta ja kolmasosa sähkön tuonnista. Suomesta vietiin Viroon suunnilleen yhtä paljon sähköä kuin Venäjältä tuotiin. Jos Venäjän yhteys katkeaisi, se vähentäisi tarjontaa ja nostaisi tukkuhintoja. Välitöntä uhkaa sähkön toimituksille ei syntyisi. Lähitulevaisuudessa kaupalliseen käyttöön otettava Olkiluodon kolmas ydinvoimalaitos sekä mittavat investoinnit tuulivoimaan mahdollistavat Suomen sähkön tuotannon omavaraisuuden vuositasolla aivan muutaman vuoden kuluessa. Lisävarmuutta tuo Pohjois-Suomen ja Pohjois-Ruotsin välille rakennettava uusi sähkönsiirtoyhteys.

Ydinpolttoaine

Olkiluodon ydinvoimalan polttoaine hankitaan hajautetusti useasta eri maasta siten, että jokaisessa polttoaineketjun vaiheessa on useita toimittajia. Polttoaine valmistetaan pääosin Ruotsissa, Saksassa ja Espanjassa. Loviisan voimala sen sijaan normaalisti hankkii polttoaineensa Venäjältä. Yleensä ydinvoimalaitoksilla on polttoainetta noin yhden vuoden tarpeeseen ja myös Loviisan laitokselle voidaan hankkia polttoainetta muualta.

Puupolttoaineet

Puupolttoaineet ovat merkittävä polttoaine kaupunkien ja taajamien lämmityksessä. Haketta ja puuta tuodaan myös Venäjältä ja tuonti voi olla paikallisesti merkittävää. Polttohakkeen tuonti pystytään korvaamaan kotimaisella hankinnalla tai muilla polttoaineilla, eikä toimitusvarmuus ole uhattuna. Paikallisesti polttoaineen hankinta voi hankaloitua ja kuljetusetäisyydet ja kustannukset voivat nousta.

Asiantuntijamme tällä aihealueella

Jari Kostama

Johtaja

Energiantuotanto

Jari Kostama

Johtaja

Energiantuotanto

+358 50 301 1870

Työtä ilmastoneutraalin Suomen puolesta

Fyysinen rakenne tai tekninen ratkaisu

Rakkaviidan kosteikkohanke

Siirry takaisin sivun alkuun