Mitä olet etsimässä?

Uusiutuvan energian edistämisvelvoite lähes nollaenergiarakentamisessa, Sanna Mäkilä Turun yliopisto, Oikeustieteellinen tiedekunta 2015-1016

Tutkielma käsittelee uusiutuvan energian edistämisvelvoitteen merkitystä lähes nollaenergiarakentamisessa, erityisesti kansallisessa lainsäädäntöhankkeessa esillä olleen uusiutuvan omavaraisenergian ja uusiutuva ostoenergian eriarvoistamisen kannalta.

Tutkielmassa kiinnitetään
huomiota muun muassa uusiutuvan energian edistämisvelvoitteen sisältöön,
nollaenergiarakentamista sääntelevien direktiivien tulkintaan, hajautetun
tuotannon tematiikkaan ja yhdenvertaisuusnäkökulmaan.

 

EU:n asettama
tavoite uusiutuvan energian 20 prosentin lisäämisestä unionin
kokonaisenergiankulutuksesta perustuu unionin laatimille ilmasto- ja energiapoliittisille
strategioille, joille on ei-normatiivisesta luonteesta huolimatta annettava
painoarvoa. Uusiutuvan energian edistämisvelvoitteen keskeisin sisältö on
uusiutuvan energian direktiivissä jäsenvaltioille osoitetut kansalliset uusiutuvan
energian tuotantokiintiöt.

 

Edistämisvelvoitteen
näkökulmasta kaikentyyppinen uusiutuva energia on arvokasta, eikä
edistämisvelvoite pyri suoranaisesti vaikuttamaan jäsenvaltioiden valintaan eri
uusiutuvien energialähteiden tai -muotojen välillä.

 

Tämä
edistämisvelvoitteen sisältö on keskeistä myös lähes nollaenergiarakentamisessa.
Lähes nollaenergiarakentamista koskevaa sääntelyä on uusiutuvan energian
direktiivissä, rakennusten energiatehokkuusdirektiivissä ja
energiatehokkuusdirektiivissä. Direktiivien artiklat ovat laveita jättäen
jäsenvaltioille paljon harkintavaltaa. Jäsenvaltiot pystyvät siten

huomioimaan
paremmin esimerkiksi kansallisen energianhuolto- ja tuotantorakenteen, ilmasto-olosuhteet
ja käytettävissä olevat uusiutuvat energialähteet.

 

Lähes
nollaenergiarakentamisen sääntelykehys ei edellytä myöskään tiettyjen
uusiutuvien energialähteiden käyttöä, mutta kannustaa ylipäänsä siihen, että
lähes nollaenergiarakennuksissa käytettävä vähäinen tai olematon energia olisi
oltava suurimmilta osin peräisin uusiutuvista lähteistä.

 

Kansallisessa
lähes nollaenergiarakentamisen lainsäädäntöhankkeessa esillä ollut uusiutuvan omavaraisenergian
ja uusiutuvan ostoenergian eriarvoistaminen vaikuttaa olevan EU-sääntelyn
valossa mahdollista, sillä lähes nollaenergiarakentamisen osalta
jäsenvaltioiden harkintavalta käytettävien keinojen osalta on laaja. Ratkaisun
tarkoituksenmukaisuus edistämisvelvoitteen ja yhdenvertaisuusperiaatteen
valossa voidaan kuitenkin kyseenalaistaa.

 

Tutkielman rahoitti Ympäristöpooli.

Lataa GRADU_Makila_valmis (PDF)

Asiantuntijamme tällä aihealueella

Kati Takala

Valmiuspäällikkö, Sähköpooli

Energiantuotanto

Kati Takala

Valmiuspäällikkö, Sähköpooli

Energiantuotanto

+358 40 528 8432

Siirry takaisin sivun alkuun