Suurin osa tutkimuksessa mukana olleista
rakennuksista oli vuosina 1960–1980 rakennettuja asuinkerrostaloja, joissa
tehtiin energiatehokkuutta parantavia korjauksia. Tutkimusmenetelminä käytettiin
erilaisia mittauksia ja asukaskyselyitä, jotka suoritettiin remontointia ennen
ja sen jälkeen. Lisäksi arviointimallia testattiin muutamissa rakennuksissa
myös Virossa, Latviassa ja Isossa-Britanniassa.
Projektissa kehitettiin kokonaisvaltainen
arviointimalli, jonka avulla voidaan selvittää kerrostalojen energiatehokkuutta
lisäävien parannusten vaikutuksia sisäympäristön laatuun ja terveellisyyteen. Kehitetyn
mittariston avulla voidaan arvioida sisäympäristön laatua energiatehokkuutta lisäävien
parannusten ja laajempien peruskorjausten yhteydessä ja joka voi täydentää energiaselvitysten
tekemistä.
Ryhmäkohtaisten tulosten perusteella
asuinolosuhteet pääsääntöisesti parantuivat korjausten jälkeen. Liettuassa
asuntojen sisälämpötila parani huomattavasti. Suomessa puolestaan asuntojen
lämpötila talvella ylitti suositellun ohjearvon (23 °C) noin 40 % ajasta sekä
ennen remonttia että sen jälkeen, ja suhteellinen kosteus jäi usein alle
suositusten.
Sisäilman laatu vaikutti paranevan
rakennuksissa, joissa on koneellinen poistoilmanvaihto. Seuraukset olivat päinvastaiset
eräissä niistä rakennuksista, joissa on painovoimainen ilmanvaihto. Tutkimuksessa
mukana olleissa rakennuksissa asukkaiden tyytyväisyys sisäilman laatuun parani
merkittävästi erityisesti Suomessa.
Hankkeen rahoittivat Euroopan komission LIFE+
rahoitus (LIFE09 ENV/FI/000 573), Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA)
sekä ympäristöpooli.
