ET kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto ja toteamme kantanamme seuraavaa.
Toteutuksessa on pyrittävä mahdollisimman kustannustehokkaaseen ratkaisuun
ET näkee tärkeänä, että ehdotuksessa tavoitellaan mahdollisimman kustannustehokasta ratkaisua, mikä edellyttää, että malli toteutetaan mahdollisimman keskitetysti hyödyntäen olemassa olevia eSettin ja Datahubin järjestelmiä. ET kannattaa, että;
- itsenäisen aggregoinnin kompensaatiomallin edellyttämä taselaskenta ja laskutus sähkömarkkinoiden eri osapuolille toteutetaan keskitetysti Fingridin palveluntarjoajan eSettin kautta, ja;
- itsenäiseen aggregointiin liittyvässä reserviresurssien tasevastuutietojen ylläpidossa hyödynnetään keskitetysti Datahubin valtuutustoiminnallisuutta.
ET pitää kompensaatiohintaa koskevaa vaikutustenarviointia puutteellisena
Osapuolien tasapuolisen kohtelun näkökulmasta olisi optimaalista, jos kompensaatiossa käytettävä referenssihinta perustuisi todelliseen myyjien ja asiakkaiden väliseen sähkön hintaan. Kompensaatiomallissa ehdotettu spot-hinta ei ole myyjälle neutraali, sillä myyjät ovat voineet sekä myydä että hankkia sähkön asiakkailleen tavoilla, jotka eivät ole riippuvaisia spot-hinnasta, vaan poikkeavat siitä merkittävästi. Ehdotetun mallin haasteena näemme erityisesti tapaukset, joissa sähkön myyjä on tehnyt asiakkaan kanssa sopimuksen, jonka hinta on jokin muu kuin spot-hinta, kuten ”perinteinen” toistaiseksi voimassa oleva sopimus tai kiinteähintainen määräaikainen sopimus. Asiakkaiden todelliset sopimushinnat eivät kuitenkaan ole julkisia, joten ymmärrämme haasteen niiden käyttämisestä referenssihintana.
Sähkömarkkinalaissa sanotaan, että ”kompensaatiomallin on oltava tasapuolinen ja syrjimätön, eikä se saa estää itsenäisen aggregaattorin tarjoaman kulutusjouston mahdollisuutta osallistua markkinoille”. Spothinnan käyttäminen referenssinä todellisten sähkön hintojen sijaan asettaa kuitenkin tasevastaavat erilaiseen asemaan itsenäisiin aggregaattoreihin nähden, eikä tilanne ei ole toimijoihin kohdistuvien riskien osalta tasapainoinen.
Itsenäisellä aggregaattorilla on mahdollisuus valita, miten paljon säätöä markkinoille tarjoaa ja mihin aikaan. Tasevastaaville ja sähkön myyjille tilanne tulee kuitenkin annettuna. Malli asettaa heille osto- tai myyntipakon säännellyllä hinnalla markkinatilanteesta riippumatta ilman, että he itse voivat vaikuttaa siihen. Tasevastaava joutuu aina alassäätötilanteissa ostamaan itsenäiseltä aggregaattorilta ylimääräisen sähkön spot-hintaan riippumatta omista sähkönhankinta- ja myyntikustannuksistaan. Myyjä saa omalta asiakkaaltaan sopimushinnan, joka voi olla merkittävästi pienempi kuin kyseisen ajanhetken spot-hinta.
Ylössäätötilanteissa tilanne on päinvastainen. Ylössäätötilanteissa itsenäinen aggregaattori ostaa Fingridille edelleen myymänsä sähkön spot-hintaan tasevastaavalta tietäen, että ylössäätöhinta on aina kuitenkin vähintään spot-hinta. Itsenäiselle aggregaattorille ei siis kohdistu samanlaisia ennustamattomia riskejä kuin tasevastaavalle ja myyjille.
Erityisesti huolta herättää alassäätötilanteet, joissa sähkönmyyjän asiakkaalla on muu kuin spot-hintainen sähkösopimus ja asiakkaan hinta on pienempi kuin spot-hinta. Tilanteista aiheutuu sähkön myyjille tai tasevastaaville vaikeasti ennustettavaa taloudellista tappiota, jolta myyjät ja tasevastaavat eivät pysty suojautumaan. Lisäksi korkeiden spot-hintojen aikaan alemman sopimushinnan omaavilla kuluttajilla on suurempi kannuste tarjota alassäätöä, eli kulutuksen nostamista, sillä korkeat sähkön spot-hinnat eivät heihin vaikuta.
Spot-hinnalle on vaikeaa keksiä muuta vaihtoehtoista referenssihintaa, mikäli asiakkaiden todellisia hintoja ei voida huomioida. Mielestämme aiheeseen liittyy kuitenkin paljon epävarmuuksia, ja kompensaatiohinnan tueksi olisi perusteltavaa tehdä selvitys ja vaikutustenarvioinnit erilaisista vaihtoehdoista, joilla pienennettäisiin muiden kuin spot-hintaisten sopimusten riskejä ja ennen ehdotuksen hyväksymistä. Ehdotuksessa todetaan, että ”spot-hinta on arvio itsenäisen aggregaattorin toiminnan aiheuttamasta sähkönmyyjän myyntitulosta”. ET ei pidä tätä arviota uskottavana, eikä riittävänä. Vaikutuksia eri markkinatilanteissa on selvitettävä kattavammin ja huomioiden todennäköisyyksiä, miten kompensaation rahavirtoihin vaikuttavat eri markkinapaikkojen hinnat ovat ylös- ja alassäätötilanteissa perinteisesti käyttäytyneet suhteessa toisiinsa. Arvioinnissa tulee pyrkiä selvittämään, aiheuttaako valittu referenssihinta sekä alas- ja ylössäätöhintojen määräytymisperiaatteet käytännössä vinoutumaa kompensaation tulonsiirtoihin.
Selvityksessä tulisi selvittää esimerkiksi onko alassäätötilanteiden aiheuttama mahdollinen tappio/hyöty merkittävästi suurempi kuin ylössäätötilanteiden aiheuttama mahdollinen hyöty/tappio tasevastaaville ja sähkön myyjille. Lisäksi selvityksessä tulisi tutkia erilaisia vaihtoehtoja osapuolien eri riskipositioiden huomioimiseksi, esimerkiksi kertoimien tai leikkurien käyttämistä spot-hinnan yhteydessä alas- ja ylössäätötilanteissa.
Mikäli sähkösopimusten todellisia hintoja ei voida huomioida kompensaatiohinnassa, vaikuttaa se vähittäismyyjien tarjoamiin muiden kuin spot-hintaisten sopimusten riskipreemioihin ja voi heikentää myyjien mahdollisuuksia tarjota asiakkaille näiden perinteisesti arvostamia määräaikaisia kiinteähintaisia sopimuksia, jos asiakkaat tulevaisuudessa osallistuvat laajamittaisesti markkinalle itsenäisen aggregaattorin kautta.
NordREGin tilaamassa aiheeseen liittyvässä selvityksessä, Compass Lexecon tiivistää lopputulokset siten, että todellisia vähittäishintoja heijastava kompensaatio olisi sopivin vaihtoehto, mutta niiden arvioiminen on hankalaa ja monimutkaista. Lisäksi spot-hintaan perustuva kompensaatio voisi heijastaa riittävästi vähittäishintoja, ja se voisi olla vaihtoehto maissa, joissa dynaamisen hinnoittelun sopimukset ovat yleisiä.
Suomessa spot-sopimuksia on viimeisimpien arvioiden mukaan noin 30 % kuluttajista, joten spot-referenssihinta ei olisi soveltuvin vaihtoehto 70 %:lle kuluttajista.
ET esittää, että ennen päätöstä kompensaatiohinnasta tehdään kattavammat selvitykset ehdotuksen vaikutuksista eri osapuolien riskipositioihin ja vaikutuksista markkinoihin tasapuolisiin pelisääntöihin.
Muita huomioita
Lainsäädännön mukaisesti kompensaatiomalli koskee vain itsenäistä aggregointia, mutta ei sopimuksellisia reservitoimittajia. Ehdotuksen mukaan reservitoimittajan tulee ilmoittaa Toimitettu säätöenergia -sanomassa, onko sen raportoima toimitettu säätöenergia sopimuksellisista reserviresursseista eli että reservitoimittaja toimii sopimuksellisena reservitoimittajana. Kommentoitavasta aineistosta jäi epäselväksi, validoidaanko tätä tietoa jotenkin sanomaa vastaan otettaessa? Pääseekö tasevastaava tarkistamaan omassa taseessaan olevien resurssien osalta tiedon siitä, kummasta tapauksesta on säädössä ollut kyse? Toisin sanoen, saako tasevastaava tiedon onko kyse itsenäisestä aggregoinnista vai sopimuksellisesta reservitoimittajasta, vai perustuuko tämä luottamukseen ja siihen, että markkinoilla ei toteudu väärinkäytöksiä?
ET pyytää täsmentämään yllä mainitun asian aineistoon.
Lisätiedot:
Janne Kauppi
Energiateollisuus ry
Asiantuntija | Energiamarkkinat
janne.kauppi@energia.fi
+ 358 50 478 7415
Asiantuntijamme tällä aihealueella
Sähkön tukkumarkkinat, finanssisääntely ja -markkinat
