Kansalaiset haluavat lisää ydinvoimaa, lisää tuulivoima ja lisää aurinkovoimaa, mutta niiden osuus, joille nykyinen taso on sopiva, on kasvussa, ilmenee Energiateollisuus ry:n vuosittain teettämästä energia-asennetutkimuksesta. Tutkimuksen on tehnyt Iro Research oy, ja sen otanta on noin tuhat kansalaista. Aineisto on kerätty lokakuussa. Kansalaisten energia-asenteita on tutkittu vuodesta 1983.
Energiaomavaraisuuden kasvattamista pidettiin edelleen tärkeänä tavoitteena, mutta sen suosio oli tippunut viime vuoden lukemista. Kun lasketaan yhteen niiden prosentuaaliset osuudet, jotka pitävät kutakin tavoitetta kolmen tärkeimmän joukossa, vuoden 2021 lukemaksi saadaan energiaomavaraisuuden osalta 52, vuoden 2022 lukemaksi 72 ja tämän vuoden lukemaksi 64. Huoli riittävyydestä on edelleen olemassa, mutta ei yhtä akuuttina kuin viime syksynä. Myös ilmastoasenteet heijastelivat paluuta normaaliin, ilmastonmuutosta pidetään lähes yhtä vakavana uhkana kuin ennen sähkön hintakriisiä. Ihmisten halukkuus maksaa energiasta korkeampaa hintaa ympäristöhaittojen vähentämiseksi on kuitenkin hieman laskenut.
”Tärkeimpien tuotantomuotojen osalta sellainen ajattelu on lisääntynyt, että nyt on saavutettu hyvä taso, mutta samalla lisärakentamisen kannatus on huomattavan korkealla takavuosiin verrattuna. Tuuli- ja ydinvoiman kapasiteetti kasvoi viime syksyn investointien ja Olkiluoto kolmosen valmistumisen myötä merkittävästi”, toteaa Energiateollisuus ry:n toimitusjohtaja Jukka Leskelä.
”Merkittävää on myös se, että vastustus sähkön päätuotantomuotoja kohtaan on pysynyt edellisten vuosien alhaisella tasolla. Energiajärjestelmämme nauttii kansalaisten tukea”, Leskelä jatkaa.
Kaikkien päästöllisten energianlähteiden kannatus on varsin matalalla tasolla. Suurin laskija energialähteiden osalta oli bioenergia, jonka ympäristö- ja ilmastovaikutuksista on kannettu julkisessa keskustelussa huolta.
”Bioenergian laskeva kannatus heijastelee alan yleistä trendiä, tämän hetken näkymissä sen käyttökin tasaantuu ja kääntyy laskusuuntaan lähivuosina, samalla kun ei-polttavat ratkaisut nostavat osuuttaan lämmöntuotannossa”, Leskelä sanoo.
”Suosion laskusta huolimatta bioenergiaa haluaa edelleen lisätä 43 % kansalaisista ja vain 16 % haluaa vähentää, joten suosio on aika korkealla tasolla.”
Lämmönlähteistä maalämmön suosio on edelleen korkealla, mutta laskussa edellisiin vuosiin verrattuna. Uusiutuvilla tuotetun kaukolämmön osuus osoittaa samalla varovaista nousua. Suosituimmaksi lämmönlähteeksi osoittautuivat hukkalämmöt, mutta selkein nousu oli pienydinvoimalla. Pienydinvoima tunnetaan myös aiempaa paremmin, vain neljätoista prosenttia vastanneista ilmoittaa, ettei ole kuullutkaan siitä. Yli kaksi kolmannesta vastaajista suhtautui pienydinvoiman rakentamiseen joko erittäin tai melko myönteisesti.
Tutkimuksessa selvitettiin myös kansalaisten suhtautumista sähkönsiirron toimitusvarmuuteen ja kustannuksiin. Enemmistö kansalaisista kannattaa sähkön toimitusvarmuuden parantamista, vaikka se maltillisesti nostaisikin siirtohintaa. Niitä, joiden mielestä toimitusvarmuus saa vaikka heikentyä, kunhan siirtohinnat eivät nouse, oli vain kuusi prosenttia vastaajista. Väitteeseen ”sähköverkkoihin on pakko investoida ja niitä täytyy kehittää nykyistä paremmiksi, jotta yhteiskunnan sähköistäminen ylipäätään olisi mahdollista” yhtyi selkeä enemmistö vastaajista, jokseenkin tai täysin eri mieltä oli vain seitsemän prosenttia vastaajista.
”Siirtoyhtiöille kansalaisten antama valtakirja investoida ja kehittää verkkoja on tärkeä”, toteaa Leskelä.
”Ja on se tärkeä myös koko Suomen taloudelle, ilman sähköverkkoinvestointeja meillä ei ole mitään mahdollisuuksia saada energiamurrosta maaliin ja uutta puhdasta tuotantoa verkkoon”, Leskelä jatkaa.
Asiantuntijamme tällä aihealueella
- 23.2.2024 Ukraina tarvitsee edelleen tukemme
- 12.12.2023 Onnistunut ilmastokokous on Suomen etu
