Tutkimus suoritettiin analysoimalla tuhka-analyysitietoja
noin 20:ltä polttolaitokselta. Tuhkien hyötykäyttökelpoisuutta arvioitiin
maarakennusta, lannoitekäyttöä ja kaatopaikkakelpoisuutta koskevien säädösten
pohjalta. Tutkimuksessa selvitettiin muun muassa polttoaineiden ja niiden
osuuksien, kattilatekniikan sekä polton lisäaineiden vaikutusta muodostuvien
tuhkien laatuun.
Sulfaattien liukoisuus on merkittävin tuhkien
maarakennuskäyttöä rajoittava tekijä. Tuhkan sulfaattien liukoisuus kasvaa puun
polttoaineosuuden kasvaessa. Tämä johtuu puupolttoaineiden korkeammasta
kaliumpitoisuudesta ja matalammasta tuhkapitoisuudesta turpeeseen nähden,
jolloin tuhkaan muodostuu liukoista kaliumsulfaattia. Sulfaatteja liukenee
eniten leijukerrospolton lentotuhkista. Tuhkista liukenee myös molybdeeniä,
kromia, klorideja ja seleeniä. Ratkaisuna sulfaattien liukoisuushaasteisiin
pohdittiin polton lisäaineiden käyttöä. Tunnetuimpien lisäaineiden käyttöön
liittyy erilaisia haasteita.
Käyttöä lannoitevalmisteena rajoittaa yleisimmin raja-arvoa
suurempi kadmiumin tai arseenin pitoisuus, mutta myös lyijy- ja
sinkkipitoisuudet. Nämä raskasmetallit ovat poltossa helposti höyrystyviä ja
konsentroituvat voimakkaasti lentotuhkaan. Lannoitekäyttö edellyttää tarkkaa
polttoaineiden ja tuhkan laadun seurantaa.
Tutkimusta rahoitti ympäristöpooli.
Asiantuntijamme tällä aihealueella
Ympäristösääntely ja ilmansuojelu, energiantuotannon sivutuotteet
