Energiamarkkinat

Sähkö ja kaasu virtaavat valtaosassa Eurooppaa kysynnän ja tarjonnan mukaan. Silti kansalliset energiapolitiikan ratkaisut vaikuttavat yhä markkinoiden toimintaan.

Energiamarkkinoita on totuttu ajattelemaan maailmanlaajuisesti polttoainemarkkinoina, ennen kaikkea kansainvälisenä öljykauppana. Myös EU:n energiamarkkinoilla ovat edelleen keskeisiä polttoaineet, kuten maakaasu, jonka tuonnista unioni on riippuvainen. Pohjolassa ja Suomessa tämä riippuvuus on muuta EU:ta vähäisempää.

EU on toteuttanut sekä sähkön että maakaasun sisämarkkinoita 1990-luvulta alkaen niin, että energia voi liikkua vapaasti jäsenmaasta toiseen. Sähkön valtionrajat ylittävien sisämarkkinoiden toiminta on alkanut Pohjolassa, joka pystyikin pitkään olemaan esimerkkinä muulle EU:lle. Sähkö ja kaasu virtaavatkin jo valtaosassa Eurooppaa kysynnän ja tarjonnan mukaan. Silti kansalliset energiapolitiikan ratkaisut vaikuttavat edelleen markkinoiden toimintaan.

Sähkömarkkinalaissa sähkön tuotanto ja myynti on säädetty vapaaksi liiketoiminnaksi. Sitä vastoin monopolina toimiva sähkön siirto on yhä säänneltyä toimintaa, jota valvoo kussakin EU-maassa kansallinen viranomainen, Suomessa Energiavirasto. Vastaavat pelisäännöt ovat voimassa kaasumarkkinoilla, jatkossa maa- ja biokaasun ohella myös vedylle.

Lämmitysmarkkinoiden merkitystä päästövähennys- ja energiatehokkuusmielessä on alettu ymmärtää myös EU:ssa aiempaa paremmin.

Osa energiamarkkinoista koostuu lämmitysmarkkinoista, joiden merkitystä päästövähennys- ja energiatehokkuusmielessä on alettu ymmärtää EU:ssakin aiempaa paremmin. Suomessa yleisin lämmitysmuoto on kaukolämpö, jonka osuus markkinoista on 47 prosenttia. Kaukolämpöä ei säädellä Suomessa erillisellä lailla, mutta sitä koskee mm. kilpailua, kuluttajansuojaa sekä rakentamista ja energiatehokkuutta koskeva lainsäädäntö.