Jakeluverkkojen johtojen ja laitteiden sijoittaminen

Jakeluverkkojen johtojen ja laitteiden sijoittaminen perustuu lähes aina verkkoyhtiön ja maanomistajan väliseen sopimukseen. Suurjännitteisten alue- tai kantaverkkojen sijoittamiseen haetaan sen sijaan lähtökohtaisesti aina lunastuslupaa.

Miten jakeluverkkojen johdot ja laitteet sijoitetaan?

Paikallisten sähkönjakeluverkkojen ja laitteiden sijoittaminen maastoon perustuu käytännössä aina verkkoyhtiön ja maanomistajan väliseen pysyvään sopimukseen. Sopimus sitoo myös kiinteistön tulevia omistajia ja käyttäjiä.

Sijoittamispaikkaan vaikuttavat aina monet seikat. Niitä voivat olla esimerkiksi sähköverkon rakenne, asiakkaiden sijoittuminen, vähimmän haitan valinta, maaperä, luontoarvot johdon reittivaihtoehdoissa, muun maanalaisen infran tarpeet sekä kunnan ja läheisen tiealueen vaatimukset. Kun reittivaihtoehdon yleiskuva on selvillä, käydään maanomistajan ja verkonhaltijan kanssa tarvittavat keskustelut yksityiskohdista.

Joskus suunnitelmia tarkennetaan vielä rakentamisvaiheessa. Kun sijoituspaikka on varmistunut ja maanomistajan tarpeet on kartoitettu, tekevät osapuolet sopimukset johtojen sijoittamisesta.

Johtojen ja niihin liittyvien vähäisten laitteiden ja rakennelmien sijoittamisoikeudesta on säädetty lainsäädännössä (rakentamislain 131 §). Kiinteistön omistaja ja kiinteistönhaltija ovat velvollisia sallimaan yhdyskuntaa tai kiinteistöä palvelevan johdon ja siihen liittyvien vähäisten laitteiden ja rakennelmien sijoittamisen omistamalleen tai hallitsemalleen alueelle, jollei sijoittamista muutoin voida järjestää tyydyttävästi ja kohtuullisin kustannuksin.

Sopimusmenettely on maanomistajalle aina vapaaehtoista. Sopimisella päästään lähes aina parempaan lopputulokseen kuin muilla tavoilla. Lisäksi maanomistajan tarpeet voidaan ottaa paremmin huomioon.

Entä jos sopiminen ei onnistu? Mihin johtojen ja niihin liittyvien laitteiden sijoittamisoikeus silloin perustuu?

Jos sijoittamisesta ei päästä sopimukseen maanomistajan kanssa, ratkaistaan sijoituspaikka ja sitä koskevat oikeudet viranomaistoimituksessa. Silloin kunnan rakennusvalvonta antaa johtojen sijoittamiselle luvan.

Viranomaistoimituksen osana laaditaan suunnitellulle johtoreitille vaihtoehtoinen reitti ja vaihtoehtojen vertailu. Maanomistajia ja kiinteistönhaltijoita on kuultava. Johtojen sijoittamisesta päätettäessä on kiinnitettävä huomiota siihen, etteivät johdot aiheuta huomattavaa haittaa kiinteistön käytölle. Kuulemisessa voidaan myös vähentää sijoittamisesta aiheutuvaa haittaa ja vahinkoa maanomistajalle, kiinteistönhaltijalle ja kiinteistön käytölle.

Johtojen sijoittamisoikeus voi perustua myös lunastamiseen

Suurjännitteisten alue- tai kantaverkkojen sijoittamiseen haetaan lähtökohtaisesti aina lunastuslupa. Lunastusluvan myöntää valtioneuvosto ja yhteiskunnallisesti vähemmän merkittävissä hankkeissa maanmittauslaitos. Lunastamisessa lujitetaan oikeus johtoalueen käyttöön ja päätetään maanomistajalle syntyvien haittojen ja vahinkojen korvaamisesta.

Koskeeko lunastuslaki sekä kantaverkkoa että jakeluverkkoa?

Lunastuslain soveltamista ei ole rajattu koskemaan vain tietyntyyppisten johtohankkeiden lunastustoimituksia. Jakeluverkkoihin kuuluvien johtojen sijoittaminen on kuitenkin ensisijaisesti sopimusperusteista, jolloin sijoittamisesta sopimiseen sovelletaan rakentamislakia.

Lunastuslaki tulee jakeluverkkojen osalta sovellettavaksi vain silloin, jos korvauksista ei päästä sopimukseen. Käytännössä alueelliset jakeluverkkoyhtiöt panostavat sopimiseen, jolloin johtojen sijoittaminen perustuu kahdenvälisiin neuvotteluihin ja sopimiseen. Vuosittain tehdään kymmeniätuhansia sopimuksia — vain harva korvausasia päätyy viranomaiskäsittelyyn.

Mitä muutoksia lunastuslakiin on tullut?

Lunastuslain muutokset tulivat voimaan 1.8.2025. Verkkojen sijoittamisen kannalta keskeisimmät muutokset ovat lunastuskorvauksiin määrätty 25 prosentin korotus kohteen- ja haitankorvauksen osalta. Lisäksi lunastettavasta omaisuudesta maksetaan käyvän hinnan sijasta sen markkina-arvoa vastaava täysi korvaus. Lisäksi asumiseen tai ammatin harjoittamiseen käytetyn omaisuuden lunastuksessa korvaus on vähintään vastaavan omaisuuden hankintahinnan suuruinen.

Millaisia avoimia kysymyksiä lunastuslain soveltamiseen ja tulkintaan liittyy?

Maanmittauslaitos soveltaa lunastuslakia kaikissa verkkojen sijoittamista koskevissa lunastustoimituksissa. Lunastuskorvausten taso on laissa tarkasti säädelty. Maanomistajan tulee lain mukaan saada kaikista taloudellisista menetyksistään täysi korvaus.

Lunastuslain mukaisten korvausten määrittämisessä yksittäistapauksessa on kuitenkin viime kädessä kyse tapauskohtaisesta harkinnasta. Maanmittauslaitos selvittää markkinahinnat jokaisessa lunastustoimituksessa erikseen ja ottaa maanoikeuden ja korkeimman oikeuden päätökset huomioon lunastusten korvauspäätöksiä tehdessään.

Lisäksi voimansiirtolinjojen lunastuksissa määrättäviin korvauksiin kohdistui lain valmisteluvaiheessa sellaisia selvitystarpeita, joita ei ollut mahdollista ottaa annetussa esityksessä huomioon. Nämä kysymykset on erotettu omaksi hankkeekseen, joka on tällä hetkellä käynnissä oikeusministeriössä.