Vaikka erilaista rakentamista on pyritty huomioimaan, ei asetuksessa kaikilta osin edelleenkään
tunnisteta erilaisen rakentamisen erityispiirteitä ja erityistilanteita, jolloin asetuksen soveltaminen
jää tietyissä erityistilanteissa epäselväksi. Tätä ei voida pitää hyväksyttävänä rikosoikeudellisen
laillisuusperiaatteen ja rikosoikeudellisen vastuun näkökulmasta. Tältä osin Energiateollisuus ry
yhtyy Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n lausumaan. Asetuksen tulee täyttää täsmällisyyden,
tarkkarajaisuuden ja ennakoitavuuden vaatimukset. Toimijoille tulee olla selvää, mikä on asetuksen
tarkoittamaa rakentamista ja, miten rakentamisen erityistilanteissa asetuksen yksityiskohtaista
sääntelyä tulee soveltaa.
Perustelumuistion 13§:n tarkkailua ja seurantaa koskeva osio on osin ristiriitainen eikä se huomioi
energia-alalla noudatettuja muusta lainsäädännöstä tulevia vaatimuksia. Perustelumuistiossa on
ensin todettu, että päätoteuttajan ratkaistavaksi jää rakennustyön laatu ja työmaan olosuhteet
huomioon ottaen, missä muodossa tarkkailu ja seuranta järjestetään. Seuraavassa kappaleessa on
kuitenkin todettu, että tarkkailu ja seuranta edellyttävät lähtökohtaisesti ja pääsääntöisesti sitä, että
päätoteuttajan vastuuhenkilö on läsnä tai tavoitettavissa työmaalla aina silloin, kun rakennustyötä
tehdään. Tällainen vaatimus ei ole tarkoituksenmukainen esimerkiksi sähköverkon rakentamisessa,
jossa asentajat tai asentajaparit työskentelevät ja liikkuvat itsenäisesti eri työkohteiden välillä.
Päätoteuttajan tai urakoitsijan vastuuhenkilöt eivät ole jatkuvasti läsnä työkohteissa, mutta ovat
tarvittaessa tavoitettavissa. Ehdotamme, että perustelumuistion lausetta “Tarkkailu ja seuranta
edellyttävät lähtökohtaisesti ja pääsääntöisesti sitä, että päätoteuttajan vastuuhenkilö on läsnä tai
tavoitettavissa työmaalla aina silloin, kun rakennustyötä tehdään.” muutetaan muotoon: “Tarkkailu
ja seuranta edellyttävät lähtökohtaisesti ja pääsääntöisesti sitä, että päätoteuttajan vastuuhenkilö
on läsnä työmaalla tai tavoitettavissa aina silloin, kun rakennustyötä tehdään.”
Putoamissuojauksen alarajan muutos on isoimpia uudistuksia nykytilaan verrattuna. Muutosta
tehtäessä on tärkeää huomioida ja tarkentaa perustelumuistioon, millaisia työskentelytasoja
putoamissuojaus konkreettisesti koskee. 1,5 metrin korkeusvaatimuksen tulisi koskea varsinaisen
rakennustyömaan kulkuteitä, tikkaita ja telineitä, eikä sitä sovellettaisi esimerkiksi kuljetuskalustoon
ja työkoneisiin, joista säädetään muualla.
Myös tikkaita ja telineitä koskevaa sääntelyä tulee jatkovalmistelussa tarkentaa. Esitämme, että
perustelumuistion kohtaa ”Tikkaan työskentelytason ollessa vähintään yhden metrin ja enintään 1,5
metrin korkeudessa, tulisi askelmatikas momentin 1 kohdan perusteella varustaa tukipalkilla tai
muulla vastaavalla rakenteella, joka turvaa tikkaan seisontavakavuuden” muutetaan muotoon:
“Tikkaan työskentelytason ollessa vähintään yhden metrin ja enintään 1,5 metrin korkeudessa, tulisi
askelmatikas momentin 1 kohdan perusteella varustaa rakenteella, joka turvaa tikkaan
seisontavakavuuden.” Tämä muotoilu mahdollistaisi selkeästi myös sellaisten tasotikkaiden käytön,
jotka kiinnitetään rakenteisiin esimerkiksi kiinnityskoukulla tai puristusliittimillä, ja tukipalkki on vain
yksi mahdollinen ratkaisu.
Perustelumuistion kohdassa “Työskentelytason ollessa yli 1,5 metrin ja enintään kahden metrin
korkeudessa, työskentelytaso tulisi lisäksi varustaa kolmelta sivulta putoamisen estävällä rakenteella
eli niin kutsutulla putoamissuojakaarella.” on tarpeen täsmentää, edellytetäänkö tilanteessa aina
putoamissuojainten käyttöä, koska 1,5 metrin raja ylittyy. Ehdotamme lisättäväksi seuraavan
tarkennuksen: “Riskinarvioinnin perusteella tulee ratkaista, tarvitaanko työssä putoamissuojakaaren
lisäksi myös erillisen putoamissuojaimen käyttöä.”
Asiantuntijamme tällä aihealueella
Työturvallisuus, työhyvinvointi, työehtosopimukset, työlainsäädäntö
