Esityksen tavoitteena on asettaa Suomen talousvyöhykkeellä olevat rakennukset ja rakennelmat sekä siellä harjoitettu toiminta kiinteistö- ja tuloverolainsäädännön alaisiksi. Asia koskee erityisesti merituulivoiman rakentamista talousvyöhykkeelle.
Samalla tavoitteena on yhdenmukaistaa merituulivoimaloiden kiinteistöverotusta maatuulivoimaloiden kanssa keventämällä merituulivoiman kiinteistöverotusta.
Energiateollisuus ry kiittää lausuntopyynnöstä ja toteaa lausuntonaan seuraavaa:
Suomella on hyvät olosuhteet lisätä puhtaan energian tuotantoa ja siten mahdollistaa teollisuuden prosessien, liikenteen ja lämmityssektorin päästövähennykset. Näin voimme edesauttaa ilmastotavoitteiden saavuttamista sekä vahvistaa talouttamme ja kilpailukykyämme. Puhtaan energian avulla voimme houkutella Suomeen teollisuuden investointeja, ja niiden mukanaan tuomia työpaikkoja, tuloja ja hyvinvointia. Merituulivoiman vahvuus on tasaisempi ja suurempi sähköntuotanto verrattuna maatuulivoimaan. Merituulivoiman hyödyt Suomelle muodostuvatkin erityisesti sen mahdollistamista teollisuuden investoinneista. Tämä on tärkeä huomioida, kun luodaan kehystä merituulivoiman verotukselle.
Merituulivoimaloiden rakentamisen edellytysten parantaminen kannatettavaa
Tuulivoimaloiden kiinteistöverotuksen lähentämiseksi arvostamislakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että merituulivoimaloiden jälleenhankinta-arvona pidettäisiin 35 prosenttia rakennuskustannuksista, kun maatuulivoimaloilla vastaava osuus rakennuskustannuksista olisi ny-kyistä vastaavasti 75 prosenttia.
Nykylainsäädännössä merituulivoimaloiden korkeammat rakennuskustannukset johtavat merkittävästi korkeampiin verotusarvoihin suhteessa maatuulivoimaloihin, minkä vuoksi merituulivoimaloihin kohdistunut kiinteistöverorasitus on maatuulivoimaloihin nähden selkeästi korkeampi.
Esitetty laki saattaisi merituulivoimaloiden verotusta neutraalimmaksi maatuulivoimaloiden kanssa ja siten parantaisi merituulivoiman rakentamisen edellytyksiä.
– Pidämme merituulivoimaloiden rakentamisen edellytysten parantamista kannatettavana.
Esitetyllä 35 % jälleenhankinta-arvolla merituulivoimaloissa tuotantoon suhteutettu kiinteistöverokertymä jää yhä selvästi korkeammaksi kuin maatuulivoimaloilla, jolloin merituulivoimaloiden kiinteistöverotuksen yhdenmukaistaminen maatuulivoimaloiden kanssa ei täysin toteudu.
Verotuksen tärkeimpiä periaatteita on tasapuolisuus. Tasapuolisuuden kannalta koemme ongelmalliseksi, että esitetty sääntely jättäisi olemassa olevat merituulivoimapuistot lakimuutoksen ulkopuolelle. Jälleenhankinta-arvon määrityksen tulisi koskea kaikkea merituulivoimaa, eikä pelkästään hankkeita, joiden rakentaminen on aloitettu vuonna 2025 tai sen jälkeen.
Kiinteistöveropohja Suomen talousvyöhykkeellä
Esityksen mukaan kiinteistöveroa olisi suoritettava valtiolle ja kunnalle Suomen talousvyöhykkeellä olevista rakennuksista ja rakennelmista siltä osin kuin ne arvostetaan kiinteistöverotuksessa rakennuksina tai rakennelmina.
- On ymmärrettävää, että kiinteistöveropohjaa laajennetaan merituulivoiman osalta myös Suomen talousvyöhykkeelle, jolloin merituulivoimaa kohdellaan yhdenmukaisesti aluevesillä ja talousvyöhykkeellä. Samalla on hyvä huomioida, että talousvyöhykkeellä merituulivoiman rakennuskustannukset voivat olla aluevesiä kalliimpia, jolloin myös verorasitus talousvyöhykkeen hankkeista on aluevesiä korkeampi.
Kiinteistöveron saajat Suomen talousvyöhykkeellä
Valtion jako-osuudeksi ehdotetaan 80 prosenttia Suomen talousvyöhykkeen kiinteistöverosta ja kuntien jako-osuudeksi 20 prosenttia. Kuntien jako-osuus ehdotetaan jaettavaksi niille rannikkokunnille, jotka ovat lähellä Suomen talousvyöhykkeellä olevaa voimalaitosta tai muuta veronalaista rakennusta tai rakennelmaa taikka jossa voimalaitoksen liittymispiste kantaverkkoon sijaitsee. Kuntakohtaiset jako-osuudet määräytyisivät pääsääntöisesti ja tietyin laskentamenetelmin jako-osuuteen oikeutettujen kuntien asukasmäärien suhteessa.
– Voimalaitosten kiinteistövero tulee laskea täysimääräisesti sijaintikunnan hyväksi. Talousvyöhykkeen tapauksessa sijaintikuntaa ei ole, jolloin kiinteistöverotulojen jakaminen valtion ja kuntien kesken on perusteltua.
Talousvyöhykkeen hyödyntäminen kuuluu valtiolle ja sinne sijoittuvan merituulivoimalan luvituksesta vastaa valtio. Siten verotulojen kohdentuminen valtiolle on ymmärrettävää.
Hankkeiden hyväksyttävyyden kannalta on myös ymmärrettävää, että rannikon kunnat saavat kiinteistöverotuloa talousvyöhykkeen merituulivoimahankkeista. Käytäntö on perusteltu ainoastaan talousvyöhykkeen merituulivoimahankkeissa, joissa kunnat jäisivät muuten ilman kiinteistöverotuloa. Kyseistä käytäntöä ei tule soveltaa laajemmin voimalaitosten kiinteistöverotuksessa.
Asiantuntijamme tällä aihealueella
Energiaverotus, tuet ja tukijärjestelmät, rahoitus, T&K&I
- 24.4.2026 Kehysriihi on takana — mitä jäi käteen?