Samalla lakiluonnoksen tavoitteena on yhdenmukaistaa merituulivoimaloiden kiinteistöverotusta maatuulivoimaloiden kanssa keventämällä merituulivoiman kiinteistöverotusta.
Ehdotetut lait on tarkoitettu tulevan voimaan vuoden 2026 alusta. Lakia kiinteistöverolain muut-tamisesta on tarkoitus soveltaa ensimmäisen kerran verovuodelta 2030 toimitettavassa verotuksessa. Lakia varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain muuttamisesta on tarkoitus soveltaa ensimmäisen kerran määrättäessä vuoden 2025 verotusarvoa. Lakia tuloverolain muuttamisesta on tarkoitus soveltaa ensimmäisen kerran verovuodelta 2026 toimitettavassa verotuksessa.
Energiateollisuus ry kiittää lausuntopyynnöstä ja toteaa lausuntonaan seuraavaa
Lakiehdotusten tarve ja tavoitteet: Kommenttinne lakiehdotusten tarpeesta ja tavoitteista
Suomella on hyvät olosuhteet lisätä puhtaan energian tuotantoa, ja näin mahdollistaa teollisuuden prosessien, liikenteen ja lämmityssektorin päästövähennykset ja saavuttaa ilmastotavoitteemme sekä vahvistaa kilpailukykyämme. Puhtaalla energialla voimme houkutella Suomeen teollisuuden investointeja, ja niiden mukanaan tuomia työpaikkoja, tuloja ja hyvinvointia. Merituulivoiman vahvuus on tasaisempi ja suurempi sähköntuotanto verrattuna maatuulivoimaan. Merituulivoiman hyödyt Suomelle muodostuvatkin erityisesti sen mahdollistamista teollisuuden investoinneista. Tämä tulee huomioida, kun luodaan kehystä merituulivoiman verotukselle. Merituulivoiman verotuksen sääntely on tärkeää saada voimaan mahdollisimman ripeästi, jotta toimintaympäristö on ennakoitava ja selkeä pian käynnistyviä kilpailutuksia varten.
Kiinteistöveropohja Suomen talousvyöhykkeellä
Lakiluonnoksen mukaan kiinteistöveroa olisi suoritettava valtiolle ja kunnalle Suomen talousvyöhykkeellä olevista rakennuksista ja rakennelmista siltä osin kuin ne arvostetaan kiinteistöverotuksessa rakennuksina tai rakennelmina.
- On ymmärrettävää, että kiinteistöveropohjaa laajennetaan merituulivoiman osalta myös Suomen talousvyöhykkeelle, jolloin merituulivoimaa kohdellaan yhdenmukaisesti aluevesillä ja talousvyöhykkeellä. Samalla on hyvä huomioida, että talousvyöhykkeellä merituulivoiman rakennuskustannukset voivat olla aluevesiä kalliimpia, jolloin myös verorasitus talousvyöhykkeen hankkeista on aluevesiä korkeampi.
Kiinteistöveron saajat Suomen talousvyöhykkeellä
Valtion jako-osuudeksi ehdotetaan 80 prosenttia Suomen talousvyöhykkeen kiinteistöverosta ja kuntien jako-osuudeksi 20 prosenttia. Kuntien jako-osuus ehdotetaan jaettavaksi niille rannikkokunnille, jotka ovat lähellä Suomen talousvyöhykkeellä olevaa voimalaitosta tai muuta veronalaista rakennusta tai rakennelmaa taikka jossa voimalaitoksen liittymispiste kantaverkkoon sijaitsee. Kuntakohtaiset jako-osuudet määräytyisivät pääsääntöisesti ja tietyin laskentamenetelmin jako-osuuteen oikeutettujen kuntien asukasmäärien suhteessa.
- Voimalaitosten kiinteistövero tulee laskea täysimääräisesti sijaintikunnan hyväksi. Talousvyöhykkeen tapauksessa sijaintikuntaa ei ole, jolloin kiinteistöverotulojen jakaminen valtion ja kuntien kesken on perusteltua.
Talousvyöhykkeen hyödyntäminen kuuluu valtiolle ja sinne sijoittuvan merituulivoimalan luvituksesta vastaa valtio. Siten verotulojen kohdentuminen valtiolle on ymmärrettävää.
Hankkeiden hyväksyttävyyden kannalta on myös ymmärrettävää, että rannikon kunnat saavat kiinteistöverotuloa talousvyöhykkeen merituulivoimahankkeista. Käytäntö on perusteltu ainoastaan talousvyöhykkeen merituulivoimahankkeissa, joissa kunnat jäisivät muuten ilman kiinteistöverotuloa. Kyseistä käytäntöä ei tule soveltaa laajemmin voimalaitosten kiinteistöverotuksessa.
Merituulivoimaloiden rakentamisen edellytysten parantaminen kannatettavaa
Tuulivoimaloiden kiinteistöverotuksen lähentämiseksi arvostamislakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että merituulivoimaloiden jälleenhankinta-arvona pidettäisiin 35 prosenttia rakennuskustannuksista, kun maatuulivoimaloilla vastaava osuus rakennuskustannuksista olisi ny-kyistä vastaavasti 75 prosenttia. Samalla arvostamislakiin lisättäisiin jälleenhankinta-arvoasetukseen nykyisin sisältyvä perussäännös rakennelmien jälleenhankinta-arvon määrittämisestä vastaten 75 prosenttia rakennelman alkuperäisistä rakennuskustannuksista. Lisäksi vakiintuneesta rakennelmien jälleenhankinta-arvojen vuotuisesta tarkistamisesta rakennuskustannusindeksin vuosimuutosta vastaavasti säädettäisiin lain tasolla.
Nykylainsäädännössä merituulivoimaloiden korkeammat rakennuskustannukset johtavat merkittävästi korkeampiin verotusarvoihin suhteessa maatuulivoimaloihin, minkä vuoksi merituulivoimaloihin kohdistunut kiinteistöverorasitus on maatuulivoimaloihin nähden selkeästi korkeampi.
Esitetty laki saattaisi merituulivoimaloiden verotusta neutraalimmaksi maatuulivoimaloiden kanssa ja siten parantaisi merituulivoiman rakentamisen edellytyksiä.
- Pidämme merituulivoimaloiden rakentamisen edellytysten parantamista kannatettavana.
Ymmärryksemme mukaan esitetyllä 35 % jälleenhankinta-arvolla sekä alueveden, että talousvyöhykkeen merituulivoimaloissa tuotantoon suhteutettu kiinteistöverokertymä jää yhä merkittävästi korkeammaksi kuin maatuulivoimaloilla, jolloin lain tavoite merituulivoimaloiden kiinteistöverotuksen yhdenmukaistamisesta maatuulivoimaloiden kanssa ei täysin toteudu.
Säännöstä sovellettaisiin ensi vaiheessa merituulivoimaloihin, joiden rakentaminen on aloitettu vuonna 2025 tai sen jälkeen, jolloin uuden merituulivoiman rakentamisen voidaan odottaa aikaisintaan alkavan.
- Verotuksen tärkeimpiä periaatteita on tasapuolisuus. Tasapuolisuuden kannalta koemme ongelmalliseksi, että esitetty sääntely jättäisi olemassa olevat merituulivoimapuistot lakimuutoksen ulkopuolelle. Sen vuoksi uuden jälleenhankinta-arvonmäärityksen tulisi koskea kaikkea merituulivoimaa, eikä pelkästään hankkeita, joiden rakentaminen on aloitettu vuonna 2025 tai sen jälkeen.
Muita huomioita
Sähkön ja sitä myötä investointien tarve tulee kasvamaan ympäri Pohjoismaita. Yhtiöt toimivat yhteisillä sähkömarkkinoilla. Verotus, muiden kilpailutekijöiden ohella, ratkaisee investointien sijoittumisen. Kiinteistöverot vaikuttavat uusien investointien kannattavuuteen. Voimalaitosten selvästi muuta teollisuutta korkeampi kiinteistövero kohdistuu lähes kokonaan vähäpäästöiseen vesivoiman, tuulivoiman ja ydinvoiman tuotantoon. Investointien houkuttelemiseksi Suomeen verotuksen kokonaisuus, kiinteistöverotus mukaan lukien, tulee olla kilpailukykyinen suhteessa muihin maihin. Voimalaitosten kiinteistövero on asetettu Suomessa muuta teollisuutta selvästi korkeammaksi. Tämä heikentää energiantuotannon kilpailukykyä. Voimalaitosten kiinteistövero tulisi olla kohtuullinen ja paremmin linjassa muun teollisuuden kanssa. Näin voitaisiin parantaa myös merituulivoiman investointiedellytyksiä. Samalla kuntien alueella sijaitsevien voimalaitosten kiinteistöverotulot tulee suunnata myös jatkossa täysimääräisesti sijaintikunnille, eikä niitä tulee liittää osaksi kuntien valtionosuuksien tasausjärjestelmää.
Asiantuntijamme tällä aihealueella
Energiaverotus, tuet ja tukijärjestelmät, rahoitus, T&K&I
Ydinvoima, tuulivoima