ET katsoo, ettei esityksessä lähtökohtaisesti tuoda direktiivin vaatimustason yli menevää kansallista lisäsääntelyä, mitä pidämme hyvänä. Huomautamme kuitenkin, että valtioneuvoston asetuksen perustelumuistioluonnoksesta tulisi poistaa viittaus kestävyysmerkinnän määritelmään, jossa on tuotu esiin, että ”Kestävyysmerkintä voisi siten viitata esimerkiksi elinkeinonharjoittajan sitoumukseen noudattaa ympäristöä, yhteiskuntaa ja hyvää hallintotapaa koskevia periaatteita eli niin sanottuja ESG-periaatteita.”, koska tätä ei ole kirjattu direktiiviin. Haluamme painottaa, että myöskään kuluttaja-asiamiehen päivittäessä elinkeinonharjoittajien tiedonantovelvoitteita ja markkinointia koskevia ohjeitaan, ei tule asettaa direktiivin yli meneviä velvoitteita tai tiukentaa lain tulkintoja.
2. Vihreän siirtymän kuluttajansuojadirektiivin täytäntöönpano
2.1 Muutokset kuluttajansuojalakiin
Kuluttajansuojalain säännöskohtaisten perustelujen mukaan ”Pykälän 1 momentin mukaan markkinoinnissa tai asiakassuhteessa ei saisi käyttää ympäristöväittämää tulevasta ympäristönsuojelullisesta tasosta, esimerkiksi tulevasta hiili- tai ilmastoneutraaliudesta, ilman selkeitä, puolueettomia ja julkisesti saatavilla olevia sitoumuksia. Lisäedellytyksenä momentin soveltumiselle on, että kyseinen väittämä on omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja tekee ostopäätöksen tai muun kulutushyödykkeeseen liittyvän päätöksen, jota hän ei ilman tällaista väittämää olisi tehnyt.” Pidämme lisäedellytystä lain mukaisena ja hyvänä yritysten oikeusturvan näkökulmasta.
Kannatamme Kuluttajansuojalain perustelujen mukaista kirjausta, jossa todetaan, että ”Täytäntöönpanosuunnitelmaa ei tarvitse esittää erillisenä dokumenttina, vaan se voidaan esittää esimerkiksi osana elinkeinonharjoittajan kestävyysraportointia.” Katsomme, että kestävyysraportointidirektiivin (Corporate Sustainability Reporting Directive, CSRD) mukainen tai vastaava (esim. SBTi, The Science Based Targets initiative) siirtymäsuunnitelma täyttää kuluttajansuojalain täytäntöönpanosuunnitelmalle asettamat vaatimukset. Hyvää on myös, että kuluttajien saataville asetettavat ulkopuolisen asiantuntijan havainnot voisi esittää esimerkiksi elinkeinonharjoittajan verkkosivustolla.
Kuluttajansuojalakiin kirjatun ympäristöväittämän määritelmän osalta on täsmennetty esityksen perusteluteksteihin, että ”Esittämisen pakollisuudella viitataan siihen, että ympäristöväittämän esittäminen on Euroopan unionin oikeuden tai kansallisen lainsäädännön nojalla pakollista. Jos siis väittämän esittäminen olisi tällä perusteella pakollista, kyse ei olisi tässä momentissa tarkoitetusta ympäristöväittämästä.” Pidämme tätä täsmennystä hyvänä ja tulkitsemme tätä niin, että energian alkuperätakuun perusteella annettavia tietoja ei tulisi katsoa kuluttajansuojalain mukaisiksi ympäristöväittämiksi. Näkisimme kuitenkin, että laki energian alkuperätakuista olisi hyvä mainita yhtenä tyypillisenä esimerkkinä tällaisesta pakottavasta lainsäädännöstä.
2.2 Valtioneuvoston asetuksen uudistaminen ja perustelumuistio
Työryhmän ehdotuksessa valtioneuvoston asetukseksi kuluttajien kannalta sopimattomasta menettelystä markkinoinnissa ja asiakassuhteissa, määritellään, että ”tunnustetulla erinomaisella ympäristösuojelullisella tasolla EU-ympäristömerkistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 66/2010 mukaista tasoa ja ETA-valtioissa virallisesti tunnustettujen kansallisten ja alueellisten EN ISO 14024 -standardin mukaisten tyypin I ympäristömerkkijärjestelmien mukaista ympäristönsuojelullista tasoa ja muun sovellettavan ETA-valtioiden oikeuden mukaista parasta ympäristönsuojelullista tasoa.” Katsomme, että muun sovellettavan ETA-valtioiden oikeuden mukaista parasta ympäristönsuojelullista tasoa tulisi kuvata mm. kestävän rahoituksen taksonomian mukaisuus.
Valtioneuvoston asetusluonnoksessa on käytetty pykälän 1 kestävyysmerkinnän ja sertifiointijärjestelmän määritelmissä termiä ”menetelmä”, kun direktiivin mukaan tässä käytetään termiä ”prosessi”. Perustelumuistioluonnokseen on kirjattu, että ”Menetelmällä tarkoitettaisiin esimerkiksi hyödykkeen valmistusprosessia.” Vastaavasti direktiivissä käytetyn termin ”yritys” sijaan viitataan sekä elinkeinonharjoittajaan että elinkeinotoimintaan, jolla selvennettäisiin, että kyse voisi olla paitsi elinkeinonharjoittajasta itsestään myös tämän liiketoiminnasta tietyllä toimialalla. Katsomme, että tulkintaepäselvyyksien ja direktiiviä laajemman tulkinnan välttämiseksi määritelmissä tulisi pitäytyä direktiivin sanamuodoissa.
Valtioneuvoston perustelumuistioluonnokseen on kirjattu, että ”Kestävyysmerkintä voisi siten viitata esimerkiksi elinkeinonharjoittajan sitoumukseen noudattaa ympäristöä, yhteiskuntaa ja hyvää hallintotapaa koskevia periaatteita eli niin sanottuja ESG-periaatteita.” Tämä tulisi poistaa säännöskohtaisista perusteluista, sillä tähän ei ole direktiivissä viitattu ja se turhaan laventaa kestävyysmerkinnän määritelmää kansallisesti.
2.3 Valvonta ja seuraamukset
–
2.4 Vihreän siirtymän kuluttajansuojadirektiivi on pantava täytäntöön viimeistään
27.3.2026, ja sen nojalla annettuja säännöksiä on alettava soveltaa 27.9.2026.
Energiateollisuus ry tukee siirtymäratkaisua kaupan alalle tarpeellisten artiklojen osalta. Emme näe tarvetta yksittäisille energia-alaa koskeville siirtymäsäännöksille.
3. Tavaroiden korjaamisdirektiivin täytäntöönpano
–
3.1 Muutokset kuluttajansuojalakiin
–
3.2 Jätelain muutokset
–
3.3 Valvonta ja seuraamukset
–
4. Vaikutusten arviointi
4.1 Yleiset huomionne
Vaikutustenarvioinnissa todetaan, että kuluttaja-asiamiehen on muun muassa päivitettävä elinkeinonharjoittajien tiedonantovelvoitteita ja markkinointia koskevia ohjeitaan sekä neuvottava elinkeinonharjoittajia ja kuluttajia uusien säännösten sisällöstä ja tulkinnasta. Haluamme painottaa, että tässä yhteydessä ei tule asettaa direktiivin yli meneviä velvoitteita tai tiukentaa lain tulkintoja.
4.2 Vihreän siirtymän kuluttajansuojadirektiivin täytäntöönpano
Vaikutusten arvioinnissa todetaan, että uudet tiedonantovelvollisuudet lisäävät jossakin määrin elinkeinonharjoittajien hallinnollista taakkaa. Energiateollisuus ry katsoo, että ilmaus ”jossakin määrin” ei kuvaa riittävällä tarkkuudella velvoitteiden aiheuttamaa vaikutusta. Yritysten ja yhteisöjen verkkosivut liitteineen muodostavat erittäin laajan kokonaisuuden, jonka läpikäyminen, vaatimusten omaksuminen ja soveltaminen edellyttävät huomattavaa ajallista ja taloudellista panostusta. Näin ollen hallinnollisen taakan ja kustannusten arvioidaan kasvavan merkittävästi.
Vihreän siirtymän kuluttajansuojadirektiivin vaikutuksissa kuluttajien asemaan olisi hyvä tuoda esiinriski siitä, että jos yritykset jättävät lainsäädännön ja sen aiheuttaman hallinnollisen taakan vuoksi markkinoimatta tuotteitaan ympäristöväittämin, vaikutus voi olla direktiivin tavoitteiden vastainen. Eli tällöin kuluttajat eivät saakaan totuudenmukaisempaa ja avoimempaa tietoa kulutushyödykkeiden ympäristö- ja yhteiskuntavaikutuksista, eivätkä voi näin tehdä kaupallisia ratkaisuja entistä tietoisempina. Erityisesti pienet yritykset, joissa on vähemmän resursseja, saattavat jättää markkinoimatta tuotteitaan ympäristöväittämin. Tämä ei tue myöskään yritysten tasapuolista kilpailua sisämarkkinoilla.
4.3 Tavaroiden korjaamisdirektiivin täytäntöönpano
–
5. Ehdotus korjaamista edistäväksi toimenpiteeksi
Ehdotamme, että korjausvelvoitteen lisääntymisen myötä, pienkorjaamiseen liittyviä alan koulutuksia tehostettaisiin. Nykytilanteessa, jossa on ollut halvempaa ostaa uusia elektronisia laitteita kuin niitä korjauttaa, on moni pienkorjaaja joutunut lopettamaan toimintansa.
6. Muut huomiot
Asiantuntijamme tällä aihealueella
Yritysvastuu- ja ympäristösääntely