Verkon rakenne
Kantaverkkoa käytetään pitkillä siirtoyhteyksillä ja suurilla siirtotehoilla. Kantaverkon voimajohtojen pituus on yhteensä noin 14 000 kilometriä. Koska maakaapelin käyttö olisi pitkillä siirtoetäisyyksillä hyvin kallista, kantaverkon johdot on valtaosin rakennettu ilmajohtoina. Siirtohäviöiden pienentämiseksi kantaverkon jännite on korkea, alimmillaan 110 kilovolttia ja enimmillään 400 kilovolttia. Suurimmillaan tämä on 2000 kertaa suurempi kuin se jännite, joka tulee kodin pistorasiaan.
Lähde: Fingrid
Kantaverkoista jatkuvat alueverkot, jotka siirtävät sähköä alueellisesti esimerkiksi tietyssä läänissä. Jakeluverkot voivat käyttää kantaverkkoa alueverkon kautta tai liittyä suoraan kantaverkkoon. Ero alue- ja jakeluverkon välillä perustuu jännitetasoon. Alueverkot toimivat 110 kilovoltin, jakeluverkot 20, 10, 1 tai 0,4 kilovoltin jännitteellä. Toinen sähköverkon jako perustuu jännitetasoon: pienimpiä, enintään 1 kilovoltin jännitteitä kutsutaan pienjännitteeksi, korkeampia jännitteitä taas keskijännitteeksi (1–70 kilovolttia) tai suurjännitteeksi (110–400 kilovolttia).
Suurjänniteverkkojen (110–400 kV) pituus on yhteensä noin 22 400 kilometriä, keskijänniteverkkojen 137 000 kilometriä ja pienjänniteverkkojen 233 400 kilometriä (Lähde: Energiamarkkinavirasto 2009). Suurjänniteverkot eli kanta- ja alueverkot on rakennettu ilmajohtoina, mutta pienjänniteverkosta maa- ja vesistökaapelia on noin 35 % ja keskijänniteverkosta noin 11 %.Viime vuosina maakaapeleiden osuus on alkanut kasvaa nopeasti. Vuodesta 2005 vuoteen 2009 pienjänniteverkon maakaapelien yhteismäärä on kasvanut noin kolmanneksen.
Kodit saavat sähkönsä jakeluverkoista, teollisuus, kauppa, palvelut ja maatalous taas tapauksesta riippuen joko jakelu-, alue- tai kantaverkosta. Myös sähköä tuottavat voimalaitokset voivat liittyä kuhunkin kolmesta verkostosta. Tulevaisuudessa rakennetaan yhä enemmän pienvoimalaitoksia myös jakeluverkkoon, jolloin verkon rakenne muuttuu monimutkaisemmaksi.
Sähköverkkoon on liittynyt generaattoreita, sähköasemia ja jakelumuuntamoita. Generaattori tuottaa energiaa sähköverkkoon. Sähköasemat ovat sellaisia verkon solmupisteitä, joissa erijännitteiset voimajohdot yhtyvät. Asemilla voidaan muuntaa, jakaa ja keskittää sähkön siirtoa. Jakelumuuntamot muuntavat sähkön korkeat siirtojännitteet sähkön käyttäjille soveltuvaksi pienjännitteeksi. Valtaosa jakelumuuntamoista on sijoitettu pylväisiin, mutta muuntamoita voi nähdä puistojen muuntamorakennuksissa ja kerrostalojen kellareissa.
Suomen sähköverkkoon kuuluviksi luetaan myös ulkomaanyhteydet. Vuonna 2005 Suomeen tuotiin sähköä ennätysmäärä yhteensä noin viidesosa sähkön kokonaiskulutuksesta. Vuonna 2009 nettotuonti oli 15 % kokonaiskulutuksesta. Pääosa tuonnista tapahtui Venäjältä. Tämän lisäksi paljon sähköä tuodaan Suomeen Norjasta ja Ruotsista. Yhteisillä pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla myös Suomesta myydään paljon sähköä myös muihin Pohjoismaihin. Sähkökauppaa käydään sähköpörssi Nord Poolin välityksellä.
