Koneellinen ilmanvaihto

Ilmanvaihdon kautta voi poistua noin kolmannes rakennuksen lämmittämiseen käytetystä energiasta. Uusissa taloissa vaaditaankin, että ilmanvaihdon kuluttamasta energiasta vähintään 30 % saadaan talteen. Vaatimuksen täyttäminen edellyttää käytännössä koneellista, lämmön talteenotolla varustettua järjestelmää.

Koneellinen, lämmön talteenotolla varustettu ilmanvaihtojärjestelmä tulee noin 90 %:iin uusista omakotitaloista. Myös monissa uusissa kerros- ja rivitaloissa ilmanvaihto toteutetaan vastaavanlaisella huoneistokohtaisella ilmanvaihtolaitteella. Järjestelmässä sekä tuleva että poistuva ilma kulkee ilmanvaihtokoneen kautta. Tuloilmasta suodatetaan epäpuhtaudet, kuten siitepölyt pois ennen huonetiloihin johtamista. Tuloilmaventtiilit järjestetään "puhtaisiin" tiloihin, kuten makuuhuoneisiin ja oleskelutiloihin, poistoventtiilit taas "likaisiin" tiloihin kuten keittiöt, WC:t ja pesutilat.

Uusissa ilmanvaihtokoneissa on pääsääntöisesti imuilman esilämmitys, jolla varmistetaan tuloilman pysyminen miellyttävän lämpimänä niissäkin tilanteissa, jolloin pelkkä lämmön talteenotto ei tähän riitä. Esilämmitys voidaan toteuttaa joko sähkövastuksella tai liittämällä ilmanvaihtokone tältä osin talon muuhun lämmitysjärjestelmään.

Ilmanvaihtolaitteen sähkönkulutukseen vaikuttaa paljon laitteen säädöt. Tarkoituksen mukaisilla säädöillä voidaan saada merkittävää säästöä laitteen energiankulutukseen esimerkiksi ilmanvaihdon pienentämisellä asunnosta poissaolon ajaksi. Myös normaalitilassa ilmanvaihto asetusten on syytä olla suositusten mukaiset, ettei lämpöä tuuleteta turhaan ulos. Sähkövastuksella varustetun ilmanvaihtokoneen tuloilman lämmitysasetukset on myös hyvä tarkistaa. Energiatehokkaampaa on lämmittää kotia pääasiallisella lämmitysjärjestelmällä ja pitää tuloilman lämmitys vain käyttöohjeiden mukaisena.

Koneellinen ilmanvaihtojärjestelmä vaatii myös jonkin verran huoltoa toimiakseen energiatehokkaasti. Ilmansuodattimet on puhdistettava säännöllisesti ja yleisin vaihtovälisuositus on yksi vuosi. Ilmanvaihtoputkistot suositellaan nuohottaviksi kymmenen vuoden välein.