Lainsäädännön palikat

Lakiehdotuksen käsittely

Vuoden 2009 Lissabonin sopimuksen jälkeen Euroopan unionin yhteispäätösmenettelyssä siirrytään uudelle aikakaudelle. Tämä tarkoittaa sitä, että Euroopan parlamentin ja Euroopan unionin neuvoston tasa-arvo lainsäädäntövallan käyttäjinä lisääntyy. Lissabonin sopimuksen myötä yhteispäätösmenettelyn soveltamisala lähes kaksinkertaistui ja sitä sovelletaan nykyään 85 alalla, kun aikaisemman Nizzan sopimuksen nojalla vastaava luku käsitti 44 alaa.

Euroopan unionin lainsäädännön laatimisessa noudatetaan ns. kolminaisuutta. Lain säädännön kolme toimielintä ovat siis komissio, parlamentti sekä neuvosto. Näistä ainoastaan komissio voi tehdä virallisia aloitteita säädöksiksi, direktiiveiksi tai päätöksiksi. Parlamentti ja neuvosto voivat kuitenkin antaa komissiolle ehdotuksia, joiden perusteella komission tulee harkita lakialoitteen antamista. Perussopimuksessa vahvistetuissa erikoistapauksissa tavanomaisen lainsäätämisjärjestyksen piiriin kuuluvia lainsäädäntöehdotuksia voi antaa myös jäsenvaltioiden ryhmän aloitteesta, Euroopan keskuspankin (EKP) suosituksesta tai unionin tuomioistuimen pyynnöstä.


Asetus


Asetus pätee yleisesti. Se on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. Asetukset koskevat yksittäisiä henkilöitä, jäsenvaltioita ja yhteisön toimielimiä, joiden on noudatettava niitä täysimääräisesti "yhteisön lakeina". Asetusta sovelletaan suoraan kaikissa jäsenvaltioissa ilman kansallisia täytäntöönpanotoimia, sen jälkeen kun se on julkaistu EU:n virallisessa lehdessä.


Direktiivi


Direktiivi on puitelaki. Kansallisten viranomaisten valittavaksi jää, missä muodossa ja millä keinoin direktiivin vaatimukset toteutetaan. Direktiivi voi koskea yhtä tai useita tai kaikkia jäsenvaltioita. Direktiivissä esitettyjen tavoitteiden toteutuminen yksittäisten kansalaisten osalta edellyttää kansallisen lainsäädäntöviranomaisen täytäntöönpanomääräystä, jolla kansallista lainsäädäntöä mukautetaan direktiivissä säädettyjä tavoitteita vastaavaksi. Yksittäiselle kansalaiselle aiheutuu oikeuksia ja velvollisuuksia periaatteessa vasta sen säädöksen kautta, jolla direktiivi pannaan täytäntöön kansallisessa lainsäädännössä. Direktiivit on pantava täytäntöön niissä säädetyn määräajan kuluessa.
 


Päätös


Päätös velvoittaa kaikilta osin niitä, joille se on osoitettu. Päätös voi kohdistua jäsenvaltioihin tai luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin. Päätöstä käytetään konkreettisten asioiden sääntelyyn ja se kohdistetaan tietyille vastaanottajille. Samoin kuin direktiivit voivat myös päätökset sisältää jäsenvaltioihin kohdistuvia velvoitteita, jotka koskevat yksittäisten kansalaisten oikeusaseman parantamista. Yksittäisen kansalaisen oikeuksien perustelemiseksi edellytetään tässä tapauksessa - samoin kuin direktiivin osalta -että asianomainen jäsenvaltio on pannut päätöksen täytäntöön. Päätökset voivat olla - samoin edellytyksin kuin asetukset- suoraan sovellettavia.


Lähde: Euroopan parlamentti, http://www.europarl.europa.eu/factsheets/1_2_1_fi.htm