Vesistöihin kohdistuvat vaikutukset

Vesien suojelua ja käyttöä ohjaa Euroopan unionin vesipolitiikan puitedirektiivi, joka yhtenäistää EU:n vesiensuojelua. Suomessa direktiivi on pantu täytäntöön lailla vesienhoidon järjestämisestä. Direktiivin tavoitteena on saavuttaa ja pitää yllä hyvä ekologinen tila vesistöissä vuoteen 2015 mennessä.

Suomen vesien käyttöä ja vesirakentamista ohjaa vesilaki. Vesilain yleisenä tavoitteena on muun muassa edistää ja järjestää vesivarojen ja vesiympäristön käyttöä niin, että se on yhteiskunnallisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävää. Lisäksi tavoitteena on ehkäistä ja vähentää vedestä ja vesiympäristön käytöstä aiheutuvia haittoja ja parantaa vesivarojen ja vesiympäristön tilaa.

Vesilaki edellyttää, että vesivoimalaitoksen rakentamiseen haetaan aina ympäristölupaviraston lupa (kohdasta lupa-asiat). Lupa tarvitaan myös perkaushankkeisiin sekä merkittävimpiin tehonnostohankkeisiin. Myös säännöstelylupien muuttaminen edellyttää lupakäsittelyä.

Lisäksi Koskiensuojelulailla (1987) on suojeltu 53 vesistöä tai vesistön osaa uusien voimalaitosten rakentamiselta. Lisäksi Ounasjoen ja Kyröjoen suojelemisesta voimalarakentamiselta on säädetty erillislaeilla (1983 ja 1991).Lailla pyritään turvaamaan Suomessa säilynyt virtavesiluonto.

Vesivoiman vaikutukset

Vesivoimalaitosten rakentaminen ja vesistöjen säännöstely vaikuttavat kalastoon ja kalastukseen niin kuin myös ekologiaan ja virkistystoimintaan. Voimalaitospadot estävät merellisten vaelluskalojen pääsyn kutualueille. Järvisäännöstelyt voivat huonontaa kalojen lisääntymis- ja ravinto-olosuhteita, sillä säännöstelyn myötä veden pinnakorkeudenvaihtelujen väli sekä virtaamat muuttuvat. Virtakutuiset kalat kärsivät eniten jokien perkauksista ja virtaussuhteiden muutoksista. Jokien patoamisesta johtuva vaelluspoikastuotannon menetys korvataan istuttamalla poikasia. Sisävesistöihin voidaan istuttaa esimerkiksi siikaa, järvitaimenta ja järvilohia. Olosuhteiden muutokset vaikeuttavat paikoitellen myös kalastusta.

Sallitut säännöstelyrajat on määritetty vesivoimaloiden ympäristöluvissa. Vesivoimayhtiöt osallistuvat monin tavoin jokivarsien ympäristön ja virkistyskäytön edistämiseen vapaaehtoisessa yhteistyössä alueen asukkaiden ja ympäristöviranomaisten kanssa.

Vedenvirtauksessa ja veden pinnankorkeuden muuttuessa nopeasti aiheutuu maanpinnan kulumista eli eroosiota. Tämä vaikuttaa veden laatuun ja edelleen sedimentaatioon. Säädön aikana veden virtausnopeuden lisääntyminen aiheuttaa sedimentaatiota. Lyhytaikaissäädöstä aiheutuva eroosiovaikutus saattaa kuitenkin olla pienempi kuin kevättulvien aiheuttama eroosio.

Lauhdutustuotannon lämpövaikutus vesistöön

Suomessa suuret lauhdutusvoimalaitokset on sijoitettu meren rannalle, jolloin viileää jäähdytysvettä on runsaasti tarjolla ja jossa lauhdevoiman vaikutus vesistöön jää pieneksi. Lauhdesähköä tuotettaessa ylimääräinen lämpö johdetaan vesistöön. Tehtyjen selvitysten mukaan jäähdytysvesien vaikutukset ovat vähäisiä ja paikallisia. Vesistölle vahingollisen korkeita lämpötiloja ei purkualueella esiinny. Voimalaitosten muut vuosittaiset jätevesipäästöt ovat erittäin vähäisiä.

Suuren tehonsa vuoksi ydinvoimalaitoksen jäähdytysvesi lämpiää laitoksen läpi kulkiessaan noin 10- 14 astetta. Purkualueella meressä veden lämpötila laskee nopeasti ja noin 500 metrin etäisyydellä lämpötila on enää 1-2 astetta normaalia korkeampi. Vesieliöille vahingollisen korkeita lämpötiloja ei täten esiinny purkualueella. Talvisin purkuaukon edustalle muodostuu sulan ja heikon jään alue, mikä vaikeuttaa alueella liikkumista ja talvikalastusta. Purkuaukon alueella esiintyy lievää rehevöitymistä ja lämpötilan nousua jääpeitteen puuttumisen vuoksi.

Happamoitumisen vaikutukset

Vesistöön kohdistuvia biologisia kuormituksia kontrolloi Ympäristönsuojelulaki. Vesistöjen happamoitumisella tarkoitetaan veden puskurikapasiteetin vähenemistä ja sitä kautta veden pH-arvon alenemista. Happamat laskeumat ja maaperästä liuenneet haitalliset aineet vesistöihin joutuessaan lisäävät veden happamuutta ja heikentävät kasvien ja eliöiden elinolosuhteita. Happamuuden kasvaessa tarpeeksi suureksi, tavanomainen vesikasvillisuus häviää ja vesisammaleet valtaavat pohjan. Myös kala- ja äyriäiskannat kärsivät ja eliölajisto muuttuu. Happamoituneita järviä voidaan kalkita, jolloin kalkki neutraloi järven happamuutta.