Päästöjen tarkkailu ja raportointi

Päästöjen tarkkailu

Päästöjen tarkkailusta määrätään joko ympäristönsuojelulain mukaisessa luvassa (ympäristöluvassa) tai hallintolain nojalla tehdyssä ympäristölupaan liittyvässä valituskelpoisessa päätöksessä. Toiminnanharjoittajan on lupahakemuksessa esitettävä sellainen tarkkailusuunnitelma, että päästöjen seurannasta voidaan päättää luvassa. Yleisperiaatteisiin kuuluvat määräykset päästöjen jatkuvatoimisesta tai määräajoin suoritettavasta mittaamisesta.

Jatkuvat mittaukset

Jatkuvia mittauksia tulee käyttää raja-arvojen valvonnassa aina, kun teknisiä menetelmiä on saatavilla ja mittauksista aiheutuvat kustannukset eivät ole kohtuuttomia.

Ympäristönsuojelulain nojalla annetuissa asetuksissa, joilla on pantu täytäntöön EU:n direktiivejä, on määrätty ilmaan johdettaville epäpuhtauksille jatkuvatoimisia päästömittauksia. Valtionneuvoston asetuksessa (LCP-asetus) polttoaineteholtaan vähintään 50 megawatin polttolaitosten ja kaasuturbiinien rikkidioksidi-, typenoksidi- ja hiukkaspäästöjen rajoittamisessa määrätään, että myös vanhoissa laitoksissa, jotka ovat polttoaineteholtaan yli 100 MW, on 27 lokakuuta 2004 alkaen täytynyt mitata jatkuvatoimisesti hiukkas-, rikkidioksidi- ja typenoksidien pitoisuutta. Uusissa laitoksissa mittausvaatimukset olivat jo aiemmin voimassa.

Päästöjä ei kuitenkaan tarvitse mitata jatkuvasti, jos laitoksen jäljellä oleva käyttöikä on enintään 10 000 tuntia. Rikkidioksidi- tai hiukkaspäästöjä ei myöskään tarvitse mitata jatkuvasti maakaasua polttavista laitoksista ja kaasuturbiineista. Rikkidioksidipäästöjä ei tarvitse mitata tunnetun rikkipitoisuuden omaavaa öljyä polttavista kaasuturbiineista eikä laitoksista, joissa ei ole rikinpoistolaitteistoa. Rikkidioksidipäästöjä ei myöskään tarvitse mitata jatkuvasti biomassaa polttavista yksiköistä, jos toiminnanharjoittaja osoittaa lupaviranomaisen hyväksymällä tavalla, että rikkidioksidipäästöt eivät koskaan ylitä päästöraja-arvoja.

Jaksottaiset mittaukset

Raja-arvojen valvonnassa jatkuvatoimisten mittausten sijaan määräaikaisia päästömittauksia määrätään suoritettavaksi yhdessä sijaismuuttujien (jatkuvasti seurattavien päästöihin verrannollisten muuttujien) kanssa silloin, kun jatkuvatoiminen mittaustekniikka ei ole riittävän kehittynyttä, mittauskustannukset ovat kohtuuttomat suhteessa päästön aiheuttamaan riskiin tai haittaan tai jos päästöjä ei pidetä tarpeellisina mitata, esimerkiksi siksi, että päästöt voidaan polttoaineen ja prosessin tasaisuuden vuoksi helposti laskea.

Määräaikaisten mittausten aikaväli voi vaihdella tarpeen mukaan, esimerkiksi 1 -6 kuukauteen tai 1-3 vuoteen. Aikavälistä on sovitettava samalla kun asetetaan päästöjen raja-arvo.

Tyypillisiä jaksoittain toistettavia päästömittauksia ovat kattiloille vuosittain tai kerran kolmessa vuodessa määrätyt hiukkaspäästömittaukset.

Päästötietojen seuranta ja raportointi

Päästömääräysten valvonta

Alueelliset ympäristökeskukset on ympäristösuojelulain nojalla määrätty valvomaan päästömääräyksiä. Alueellinen ympäristökeskus on mukana lupavalmisteluissa. Alueellinen ympäristökeskus laatii vuosittain alueellisen valvontaohjelman, jonka tarkoituksena on kehittää, tehostaa ja yhtenäistää valvontatoimia. Valvontaohjelman yleisessä osassa kuvataan valvontatilanne, määritellään valvonnan tavoitteet ja kuvataan valvonnan arviointi ja raportointimenettelyä. Valvontaohjelman erityisessä osassa kerrotaan yksittäisiä laitoksia koskevat tiedot.

Ilmansuojelussa isojen laitosten, joilla on päästöjen mittaus- ja raportointivaatimuksia, lupavalvonnan tärkeimmät tehtävät ovat osallistuminen ja tarkkailu raportointiohjelman valmisteluun, tarkastuskäynneillä varmistuminen siitä, että laitos toteuttaa tarkkailu- ja raportointiohjelman, toiminnanharjoittajan raporttien tarkastaminen ja mahdollisten yksittäisiä laitoksia koskevien valitusten käsittely. Toiminnan harjoittajan raportit voidaan hyväksyä sellaisenaan, niistä voidaan pyytää lisätietoja tai jossain tapauksissa raportin perusteella on tehtävä tarkastuskäynti. Tarkastuspöytäkirja tallennetaan VAHTI-tietojärjestelmään.

Raportointi

Päästötarkkailu on pääosin itsetarkkailua eli toiminnanharjoittaja mittaa päästöjä viranomaisten hyväksymän tarkkailuohjelman mukaisesti. Tarkkailu- ja raportointiohjelmaan tulee sisällyttää pitoisuuksien mittaamisen lisäksi päästötiedon tuottamisketjun kuvaus mukaan luettuna eri epävarmuuslähteiden merkityksen arviointi, kokonaispäästöjen laskeminen ja tietojen raportointi.

LCP-asetuksen mukaan toiminnanharjoittajan on toimitettava vuosittain ympäristöviranomaiselle vähintään tiedot rikkidioksidin, typenoksidien ja hiukkasten kokonaispäästöistä, laitoksen sisään syötetyn energian vuosittaisesta kokonaismäärästä polttoaineittain luokiteltuna, polttoaineiden rikkipitoisuudesta, päästöjen jatkuvien mittausten tuloksista sekä mittalaitteiden tarkastuksista ja yksittäisistä mittauksista.

EPER-raportointi

Euroopan ympäristökeskus kokoaa päästötiedot Euroopan päästörekisteriin, EPERiin (European Pollutant Emission Register). EU:n jäsenmaiden tulee tehdä päästöinventaarioita näistä laitoksista ja raportoida ne EU:n komissiolle. Maiden ilmoittamat tiedot kootaan EPER-rekisteriin. EPER tulee sisältämään tietoja noin 50 aineen päästöistä ilmaan ja veteen noin 20 000 eurooppalaiselta teollisuuslaitokselta. Energia-alalta päätöksen piiriin kuuluvat yli 50 MW:n polttolaitokset ja laitoskokonaisuudet. Suomalaisten laitosten päästötiedot on koottu suomalaiseen päästörekisteriin komission EPER-päätöksen mukaisesti. Suomen ympäristöviranomaiset käyttävät EPER-raportoinnissa perusteena valvonta- ja kuormitustietojärjestelmään (VAHTI) ilmoitettuja tietoja.