Kansallinen ilmastopolitiikka

Suomen Kioto-tavoitteena oli palauttaa kasvihuonekaasupäästöt vuoden 1990 tasolle tarkastelujaksolla 2008–2012. Yli puolet Suomen päästöistä kuuluu EU:n päästökauppaan, jonka piirissä päästöt vähenevät 21 % vuodesta 1990 vuoteen 2020. Lisäksi päästökauppaan kuulumattomia päästöjä Suomen pitää vähentää 16 prosentilla vuoteen 2020 mennessä.

Kaukolämmön ja sähkön tuotannon osuus Suomen kasvihuonekaasupäästöistä on noin kolmannes. Muita merkittäviä kasvihuonekaasujen päästäjiä ovat teollisuuden prosessit ja energiantuotanto, liikenne, kiinteistökohtainen lämmitys, jätehuolto sekä maa- ja metsätalous.

Suomessa on toteutettu ilmastopolitiikkaa jo pitkään. Hallitus päivitti vuoden 2013 alussa kansallisen ilmasto- ja energiastrategian, jonka edellinen päivitys on vuodelta 2008. Siinä on määritelty toimenpiteet, joilla Suomi saavuttaa Kioton pöytäkirjan päästötavoitteiden lisäksi EU:n ilmasto- ja energiapaketin tavoitteet. Tärkeimpiä toimenpiteitä ovat uusiutuvan energian käytön edistäminen ja energiansäästö. Päästöjen vähentämisen kannalta suuri merkitys on ollut päätöksillä rakentaa lisäydinvoimaa. Päivitetyssä strategiassaan hallitus on myös linjannut kivihiilen ja turpeen käytön vähentämisestä sekä tuulivoimatuotannon kasvun jatkumisesta.

Valtioneuvoston vuonna 2009 antaman tulevaisuusselonteon mukaan Suomen pitkän aikavälin tavoitteena on päästöjen vähentämistä 80 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä osana kansainvälistä yhteistyötä. Vuonna 2013 tehdään Suomen energia- ja ilmastotiekartta vuoteen 2050.