Energiaa!-blogi
Energiaa! -blogissa käsitellään ajankohtaisia energiaan liittyviä teemoja sekä tehdään huomioita arjen energia-asioista. Kirjoittajina toimivat Energiateollisuus ry:n johtajat ja asiantuntijat. Mitä energia-alalla tapahtuu ja keitä ET:läiset oikein ovat? Seuraa blogia, niin tiedät.
Pohjoismaisten vähittäismarkkinoiden luominen kuin seikkailu Liisan Ihmemaassa?
”Kertoisitko, mihin suuntaan minun pitää mennä täältä?”, Liisa kysyi.
”Se riippuu paljon siitä, mihin haluat mennä”, Kissa vastasi.
”En juurikaan välitä, minne menen”, Liisa sanoi.
”Sittenhän sillä ei ole juurikaan väliä, mihin suuntaan lähdet”, vastasi Kissa.
Ote Lewis Carrollin vuonna 1865 kirjoittamasta Liisa Ihmemaassa –lastensadusta kuvaa omia hämmentyneitä tuntemuksiani pohjoismaisten sähkön vähittäismarkkinoiden kehittämisen suhteen.
Pohjoismaiset energiaviranomaiset ovat ahertaneet jo vuodesta 2005 pohjoismaisten vähittäismarkkinoiden kimpussa. Työtä on tehty paljon. Raportteja on julkaistu satoja, ellei jopa tuhansia, sivuja. Useita työryhmiä on perustettu, ja vielä useampia seminaareja järjestetty. Siitä huolimatta kovin vähän konkreettisia tuloksia on saatu aikaan.
Syy ei ymmärtääkseni ole se, että työtä olisi tehty huonosti tai väärin. Osin tämä kertoo työn haasteellisuudesta ja vielä enemmän siitä, etteivät työn tavoitteet ole selviä työhön osallistuville eri tahoille. Mielipiteitä tavoitteesta on yhtä paljon kuin on mielipiteen ilmaisijaa. Mitä käytännössä sitten tavoitellaan, kun puhutaan yhteispohjoismaisista sähkön vähittäismarkkinoista?
Äärimmilleen vietynä se tarkoittaa, että kaikki sähköasiakkuuteen liittyvä lainsäädäntö, menettelyohjeet, toimintaprosessit, järjestelmärajapinnat on harmonisoitu samanlaisiksi kaikissa pohjoismaissa. On esitetty tavoite, että myyjä voisi toimia yhdellä järjestelmäkokonaisuudella kaikissa Pohjoismaissa ilman maakohtaista räätälöintiä. Toisaalta se voisi tarkoittaa, että sähkönmyyjän kynnystä siirtyä toiseen Pohjoismaahan (mikä nykyäänkin on täysin mahdollista, joskin työlästä) on helpotettu nykyisestä sillä, että vähittäismarkkinamalli ja markkinaosapuolien roolit ovat keskeisiltä osiltaan yhtäläisiä.
Koska käsitys ja mielipiteet päämäärästä vaihtelevat, vaihtelevat myös mielipiteet siitä, mitä hyötyä tästä hankkeesta on ja miten tavoitteeseen päästäisiin järkevimmin ja kustannustehokkaimmin. Itse olen taipuvainen yhtymään yleisiin projektinhallintaoppeihin; jos et tiedä, mihin olet menossa, et voi myöskään tietää, mikä on oikea reitti sinne.
Optimisti sen sijaan ajattelisi Ihmemaassa seikkailevan Irvikissan vastauksesta, että kaikki tiet ovat oikeita. Tärkeintä ei ole päämäärä vaan matka itse. Kehitystä ja oppimista tapahtuu matkan varrella, vaikka päämäärä olisikin matkaan lähtiessä vähän epäselvä.
Pohjoismaisten vähittäismarkkinoiden kyseessä ollessa kysymykseksi jääkin, ovatko oppirahat liian suuret hyötyihin nähden tämän oppimatkan tekemisestä. Päivänselvää on, ettei tavoite yhteispohjoismaisista vähittäismarkkinoista voi toteutua ilman kitkatonta yhteistyötä lainsäätäjien, energiaviranomaisten ja toimialan välillä. Onkin aivan kriittistä, että pian löytyy yhteinen käsitys siitä, mitä tavoitellaan ja mihin kunkin maan poliittiset päättäjät ovat valmiita sitoutumaan. Sen jälkeen varmasti yhteistyöllä löytyy myös se oikea reittikin.
Kommentit
- @ Ihmisen hyötysuhde:
- @ Rakastuin sitten eVirtaseen:
eVirtasen liikkeitä voi seurata sekä lukea autolla liikkuvien arjen kokemuksista facebookissa,...
Mainos
Sähkönmyyjän vaihtaminen on tosiaan helppoa
Kiitos kommentistasi!
Olen kanssasi täysin samaa mieltä siitä, että myyjänvaihto on Suomessa tehty asiakkaalle helpoksi. Kuten itsekin sanoit, vain yksi puhelinsoitto asiakkaan valitsemalle myyjälle riittää saavuttamaan usein ihan kohtuulliset vuotuiset säästöt. Syyt siihen, mikseivät asiakkaat vaihda nykyistä enempää ovat hyvin moninaiset. Niitä on tutkittu monia kertoja. Esimerkiksi Vaasa EMG julkaisi viime vuonna erittäin laajan tutkimuksen aiheesta.
Vaihtoaktiivisuus Suomessa on ollut viime vuosina 8 prosentin luokkaa, sähkölämmittäjien ja yritysten vaihtaessa myyjäänsä ymmärrettävästi hieman aktiivisemmin kuin vähemmän energiaa käyttävät asiakkaat. Sähkölämmittäjien vaihtoaktiivisuus oli viime vuonna 12 prosenttia ja yritysten 14 prosenttia. Vaikka asiakkaiden aktiivisuus voisi tosiaan olla suurempikin, niin emme me tässä suhteessa häviä mainittavasti naapurimaillemme. Ruotsissa ja Norjassa vaihtoaktiivisuus on ollut vuosittain 9-10 prosentin tuntumassa.
Minun johtopäätökseni tästä on, että markkinoiden kehittämistä ja asiakkaiden tietoisuuden vahvistamista tarvitaan joka tapauksessa tehdään sitä sitten kansallisesti tai pohjoismaisesti.
Miksi mennä merta edemmäs kalaan
Pohjoismaisten sähkön kuluttajamarkkinoiden tavoittelu tuntuu tosiaan kummalliselta, kun edes näitä kotimaisia sähkömarkkinoita ei ole lähes 15 vuoden aikana saatu kunnolla toimimaan. Se johtopäätös on pakko vetää, kun vain vähemmistö kuluttajista on koko tänä aikana vaihtanut sähköntoimittajaa. Onko ihmisillä niin paljon painetta takataskussa (käsilaukussa), ettei halvempi sähkö kiinnosta vaikka asia hoituu yhdellä puhelinsoitolla tai netin näpyttelyllä. Vilkaisu päivän tilanteeseen (EMV:n hintavertailu) kertoo, että halvin tarjous sähkölämmittäjälle (20 MWh/a) on noin 5 c/kWh ja kallein noin 8 c/kWh. Tämä tarkoittaa 60 % ja 600 euron hintaeroa vuodessa!!! Keskimäärinkin sähkölämmittäjä säästää helposti 200-300 eur/a valitsemalla edullisen toimittajan.
Vertailun vuoksi: jos jokin asema myy bensaa eurolla litra ja viereinen asema pyytää euro-kakskymmentä (+ 20 %) , niin voi olla varma ettei jälkimmäisellä käy yhtään asiakasta. Moni autoilija kyttää muutamankin sentin hintaeroa (ja ajaa lisämatkaa halvemmalle asemalla), jotta voi säästää pari euroa tankilta, parhaimmillaan muutaman kympin vuodessa. Lämmitysöljyn kohdalla "kilpailu" on vielä kireämpää eli hinta on käytännössä sama nesteellä, tebarilla ja sellillä. Mutta samat tyypit maksavat sähköstään huoletta kymmeniä prosentteja liikaa.
Millään muilla "kaiken kansan" hyödykemarkkinoilla moinen hintaero ei olisikaan mahdollista. Semminkin kun itse tuote (sähkö) on absoluuttisen samaa tavaraa myyjästä riippumatta. Kaikki tuotteen laatuun tai toimitusvarmuuteen liittyvät asiat kun ovat jakelijan vastuulla. Sähkön alkuperälläkin ("puhtaudella") erottuminen on mennyt pelleilyksi, kun hiilellä ja kaasulla tuottavat kaupunkiyhtiöt kierrättävät kaupallisesti fossiilisähkönsä pohjoismaisen vesialtaan (NP) kautta ja MUKA ostavat sitten myymänsä sähkön samaisesta NP:stä. Näin hiiilenpolttajakin voi väittää myymänsä sähkön olevan NP-mixiä. Höpö-höpö! Toivottavasti lainsäädännön muutoksella (laki sähkön alkuperän ilmoittamisesta) estetään jatkossa moinen kuluttajien kusetus.
Johtopäätös: kilpailutetaan ensin tehottomat (kalliit) sähkönmyyjät kotimaisilta markkinoilta ja vasta sen jälkeen aletaan katsoa kauemmas.
Kirjoita uusi kommentti