Rakkaan Itämeremme ongelmat koskevat myös sen lohikantoja. Enkä olisi arvannut kuinka monta kokkia on lohisoppaa hämmentämässä, ennen kuin oman lusikkani laitoin soppaan Energiateollisuus ry:n vesivoimaedunvalvojan roolissa. Haasteiden lisäksi tässä sopassa on monta toimijaa ja jokaisella omat, ymmärrettävät, intressinsä ja usein myös omat reseptinsä hyvään lopputulokseen pääsemiseksi. Mukana keskusteluissa on mm. tutkijoita, virkamiehiä, ammattikalastajia, matkailuyrittäjiä, poliitikkoja, vapaa-ajan kalastajia.

Luonnon lohikantojen säilyminen vaatii varsin laajan elinympäristön kunnossa pitämistä. Sen lisäksi, että lohien pitää päästä kotijokeensa kutemaan tavalla taikka toisella, pitää poikasille olla riittävät lisääntymisalueet joessa, ja ne pitäisi saada vielä pysymään hengissä merellä poikasista aikuisiksi lohiksi, jotta ne voivat palata kotijokeensa kutemaan. Haasteita lohella riittää; mm. lohikalojen kuolleisuus merellä näyttää olevan suurempi kuin koskaan aiemmin, eivätkä tutkijatkaan osaa ilmiötä vielä täysin selittää.

Ai miten vesivoima liittyy lohiin? No, Suomessa on lohikantoja hoidettu mm. kalaistutusten avulla. Siis laitoksissa kasvatettuja poikasia siirretään merelle ja aikansa kasvettuaan ne päätyvät iloisen kalastajan pyydyksen kautta soppalautasillemme nautittavaksi. Suuren osan näistä istutuksista hoitavat vesivoimayhtiöt, jotka istuttavat vuosittain noin 1,3 miljoonaa lohenpoikasta. Istutusvelvoitteet on asetettu kompensoimaan niitä haittoja, joita vesivoiman rakentamisesta on aiheutunut kalastolle ja kalastukselle merialueella.

Euroopan komissio on nyt muiden toimien ohella ehdottamassa tällaisten istutusten käytön kieltämistä kalaston hoitotoimenpiteenä. Sinänsä kannatettavana tavoitteena on luonnon lohikantojen elvyttäminen tasolle, joka kestää kalastuksen ja säilyttää kannat elinkelpoisina. Ihmettelen vain miten tämä on mahdollista, varsinkin jos lohien kuolleisuutta merellä ei saada kuriin. Myös tuore Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen julkaisu mielestäni osoittaa, että istutuksia tarvitaan lohien luonnollisen lisääntymisen lisäksi ainakin joissa, joihin vesivoimalaitoksia on rakennettu.

Kalastuksen sisällyttäminen tähän yhtälöön on haasteellista ainakin näiden rakennettujen jokien osalta. Lohia kuolee jokivaelluksella sekä erityisesti merellä elonsa aikana joka tapauksessa niin paljon, että näyttää siltä ettei luonnossa lisääntyneistä poikasista voi montaa yksilöä kalastaa ilman lohikannan romahtamista.

Selvää tässä sopassa on vain se, että Itämeren lohikannat tosiaan ovat ongelmissa. Odotan mielenkiinnolla kenen reseptillä mennään eteenpäin. Tällaisen tavallisen insinöörin järjellä varustettua maallikkoa komission perustelut eivät tällä kertaa onnistu vakuuttamaan.

Nauttikaamme kuitenkin lohikeitosta. Siihen onneksi löytyy moniakin toimivia reseptejä!