Energiaa!-blogi

Energiaa! -blogissa käsitellään ajankohtaisia energiaan liittyviä teemoja sekä tehdään huomioita arjen energia-asioista. Kirjoittajina toimivat Energiateollisuus ry:n johtajat ja asiantuntijat. Mitä energia-alalla tapahtuu ja keitä ET:läiset oikein ovat? Seuraa blogia, niin tiedät.

Kansantajuistaako energiatodistus vai sen hyödyt?

Suomen lähienergialiitto julkaisi pari päivää sitten kannanottonsa energiatodistukseen. Liitto tukee nykymuotoista energiatodistusta, koska asukkaiden tottumukset aiheuttavat suurta vaihtelua toteutuneisiin kulutuksiin, mutta toivoo, että energiatodistuksen hyötyjä perusteltaisiin nykyistä kansantajuisemmin.

Rakennusten energiatodistus on laitteiden energiamerkinnän laajennus. Energiamerkinnän vaikuttavuudesta on useita tutkimuksia. Google löysi myös pari tuoretta eurooppalaista selvitystä rakennusten energiatodistuksesta. Tässä yhteenveto:

  • Energiatodistuksen ja energiatehokkuuden vaikutus asunnon ostopäätökseen on vähäinen.  Muut tekijät ratkaisevat päätöksen. 
  • Energiatodistus ei sisällä ostajien kaipaamaa taloudellista informaatiota. 
  • Energiatodistuksen vaikutus asunnon korjauspäätökseen on vähäinen. Asunnon ikä ja kunto vaikuttavat enemmän.

Asukkaat siis kaipaavat energiatodistukseen tietoa käyttökustannuksista ja tehostamistoimenpiteiden taloudellisista vaikutuksista sekä saatavilla olevista tuista. Raporteissa suositellaankin parantamaan energiatodistuksen sisältämän tiedon luotettavuutta ja tekemään siitä merkityksellistä. Keinoksi nähdään energiatehokkuuden parantamisen kytkeminen parempaan asumismukavuuteen ja matalampiin asumiskustannuksiin.

Energiatodistuksen laskennallinen energiakertoimilla painotettu E-luku sopii huonosti tähän tarkoitukseen, koska se ei kuvaa toteutuvaa ostoenergian kulutusta, joka on suorassa suhteessa kustannuksiin. Ensimmäinen ero tulee energiamuotojen painokertoimista. Toinen kysymys on laskennallisen ja toteutuneen energiankulutuksen suhde. Tätäkin on selvitetty muualla Euroopassa ja varsin yllättävin tuloksin. Nimittäin energiatehokkaimpien asuntojen toteutunut energiankäyttö on keskimäärin suurempi kuin niiden laskennallinen energiantarve ja energiatehottomimpien asuntojen kohdalla tilanne on juuri päinvastainen. Lisäksi energiatehokkaiden asuntojen toteutuneiden kulutusten hajonta on selvästi suurempi kuin laskennallisten kulutusten, kun energiatehottomissa asunnoissa lukujen hajonnat ovat suunnilleen samat. Ilmiölle on tarjottu useita selityksiä kuten energiaköyhyyttä ja puutteita laskennallisissa tiedoissa.

Tilannetta voi tarkastella sekä oikeudenmukaisuuden että tarkoituksenmukaisuuden näkökulmasta. Jos asunnon teknisten ominaisuuksien ja sijainnin vaikutus energiatehokkuuteen on edellä mainituissa tutkimuksissa kuvattu oikein, niin käyttäytyminen energiatehokkaissa taloissa vaihtelee huomattavasti enemmän kuin energiatehottomissa asunnoissa, joissa tekninen vaihtelu selittää toteutuneen kulutuksen vaihtelun lähes täysin. Jos energiamerkintä perustetaan laskennalliseen kulutukseen, energiatehokkaiden asuntojen keskimäärin tuhlaavaiset asukkaat palkitaan hyvällä energiatodistuksella, kun energiatehottomien asuntojen säästäväisiä asukkaita rangaistaan huonolla energiatodistuksella. Oikeudenmukaista?

Asukkaiden toiveiden valossa laskennallinen tarkastelu ei myöskään ole tarkoituksenmukainen. He kaipaavat konkreettista ja mielellään rahamääräistä tietoa. Toteutunut kulutus toimii tällaisessa tarkastelussa paremmin kuin laskennallinen kulutus.

Yksi johtopäätös on joka tapauksessa kiistaton. Jos energiansäästöpotentiaali energiatehottomissa taloissa lasketaan laskennallisen kulutuksen kautta, päädytään säästämään energiaa, jota ei kuluteta. Miten tällaisen laskennan hyöty kansantajuistetaan? Eikö olisi sittenkin viisaampaa kansantajuistaa energiatodistus ja perustaa se toteutuneeseen kulutukseen?

Virve Rouhiainen
Johtava asiantuntija
Adato Energia Oy
Julkaistu 02.04.2014 aiheena
2 kommenttia aiheeseen "Kansantajuistaako energiatodistus vai sen hyödyt? "

Kiitos kommentista

virve.rouhiainen@energia.fi (30.04.2014 klo 16:38):

Olen kommentoijan kanssa täysin samaa mieltä, että energiatehokkuus syntyy teoista ja ilmalämpöpumpun hankinta on hyvä esimerkki kohtuu hintaisesta tehostamiskeinosta. Tuolla säästöllä kirjoittajan ilmalämpöpumppu maksaa itsensä takaisin vajaassa kahdessa vuodessa. Ilmalämpöpumput ovatkin hyvien kokemusten myötä yleistyneet nopeasti, myös öljylämmitteisissä taloissa.

Vaatimus rakennusten energiatodistuksesta perustuu EU-direktiiviin. Oli mukava huomata, että ministeri Viitanen aikoo ottaa EU:ssa keskusteluun todistuksen tarpeellisuuden vanhoille rakennuksille. Nykymuotoiseen todistukseen liittyy monta haastetta.

Yksi näistä on laskennallisten lukujen ja havaittujen lukujen välinen ero, joista kirjoittajan antaman luvut ovat oiva esimerkki. Oletan, että kyseessä on suunnilleen vuonna 1980 rakennettu omakotitalo. Kirjoittajan mukaan talossa kului ennen ilmalämpöpumpun hankintaa vuodessa noin 15 000-16 000 kWh sähköä, mikä on samaa suuruusluokkaa kuin tällaisen talon toteutunut keskimääräinen sähkönkäyttö. Laskennallinen energiatodistuksessa käytetty kulutus on taas luokkaa 24 000-26 000 kWh. Erotus on siis noin 10 000 kWh. Tämän eron takia laskennallista säästöpotentiaalia käytettäessä päädytään säästämään energiaa, jota ei kuluteta.

Tämä ei tarkoita, ettei todellista säästöpotentiaalia olisi. Kirjoittajan esimerkki osoittaa, että sitä on. Kysymys onkin siitä, miten se saadaan toteutumaan.

Käytännön energiansäästöä eikä turhia todistuksia

Anonymous (30.04.2014 klo 14:05):

Käytännön energiansäästöä eikä turhia todistuksia.
3.11.2013 hankittu 780 Euron ilmalämpöpumppu - asennus 380 €, on säästänyt jo 6300 kWh !!!
Vuosikulutus 34 vuoden aikana enimillään 16.800 - edellisvuosi 2012-2013 14.500 kWh.