Suomessa on tutkimusten mukaan toimivat ja tehokkaat energia-alan palveluntuotantomarkkinat, joilla toimii useita kymmeniä erikokoisia ja erilaisia verkonrakennusyhtiöitä. Suuret verkkoyhtiöt ovat jakaneet toimialueensa erillisiin alueisiin, joita vastuu-urakoitsijat hoitavat sopimustensa mukaisesti. Urakoitsijoiden avulla Etelä- ja Lounais-Suomen verkkoalueille saatiin lisätyövoimaa eri puolilta maata, jopa ulkomaan yksiköistä. Kiitos jälleen kerran ennen kaikkea ammattitaitoisille asentajille ja työnjohtajille, jotka ahertavat erittäin vaativissa ja vaarallisissa työolosuhteissa. Arvioitaessa 2010 kesän myrskyjen korjaustoimia todettiin, että työvoiman ja kaluston liikkuvuudella korjaukset toteutuivat huomattavasti nopeammin kuin jos olisi toimittu aikaisemmalla toimintatavalla paikallisilla resursseilla. Toimintamalleja voidaan aina kehittää paremmiksi ja myös näistä talvimyrskyjen kokemuksista otetaan opiksi. Ennen kaikkea kysymys on yhteiskunnassa toimivien eri tahojen keskinäisen yhteistyön ja tiedonkulun tehostamisesta.

Niinpä - kukapa sitä olisi "arvannut".. Pelkästään 2000-luvulla on ollut sähkönjakelulle tuhoisia myrskyjä lähes vuosittain eikä vieläkään osata "arvata".. Mitä pitää tapahtua ennenkuin toimialalla osataan "arvata" että uusi suurhäiriö voi tapahtua ensi viikolla? Ja kamoon - ei kukaan vaadi "varmistamaan KAIKKIEN vikojen VÄLITÖNTÄ korjaamista." Mutta kun kuluttaja on talvikelillä ja vuoden pimeimpään aikaan useita päiviä ilman sähköä, niin ei häntä ei suuresti lohduta kuulla että "asentajakuntaa saatiin nopeasti liikkeelle eri puolilta maata ja korjaustyöt käynnistyivät tehokkaasti". Entä jos nyt olisi ollut 30 pakkasta? Nyt ei riitä visiot vuoteen 2030 vaan tarvitaan poliittisen tason, viranomaisten ja toimialan jämeriä toimia asap. Pari esimerkkiä: Eikö verkkoyhtiöiden tulisi riskienhallinnassaan varautua siihen, että suurhäiriön tilanteessa vaikka 50 % sen asiakkaista tarttuu lähes yhtäaikaisesti puhelimeen/nettipalveluun ja mitoitettava tietoliikennekapasiteettinsa sen mukaan (sekä tekniikka että henkilömäärä). Siis ettei tulisi "yllätyksenä" kun sadattuhannet asiakkaat ryhtyvät soittamaan. Toinen kysymys: onko sähkönjakelun huoltovarmuuden kannalta kaikissa tilanteissa riittävää, että maan kahdella suurimmalla verkkoyhtiöllä ei ole omaa asentajakuntaa, vaan ollaan "markkinoiden varassa" kaikissa tilanteissa ja näin kriittisen resurssin kohdalla. Tästä saattaa viranomainenkin olla kiinnostunut.

Kukapa olisi jouluaattona arvannut, että Tapanina ja Hannun päivänä myrsky yltyy sellaisiin mittoihin. Asiakkaille ikävintä on ollut, että viestiyhteydet tukkeutuivat eivätkä toimineet riittävän hyvin. Tietoa katkoksien tarkasta kestosta ei suurhäiriötilanteessa useinkaan pystytä edes antamaan. Verkkoyhtiö saa tavallisesti tiedon häiriöistä automaattisesti verkkotietojärjestelmänsä kautta, joten asiakkaiden ei ole aina tarpeen ilmoittaa vioista suurjännitejohdoissa ellei kyseessä ole välitön vaaratilanne esim. sähköturvallisuuden osalta. Myös pienjännitejohtojen vioista saadaan automaattista tietoa uusien etämittausjärjestelmien yleistymisen myötä.

Häiriöiden mittasuhteet selviävät päivä päivältä tarkemmin. Verkkojen korjaus on loppusuoralla ja tapahtumien analysointi on käynnissä. Juhla-ajasta huolimatta asentajakuntaa saatiin nopeasti liikkeelle eri puolilta maata ja korjaustyöt käynnistyivät tehokkaasti. Mikään realistisesti käytettävissä oleva varautuminen ei olisi voinut varmistaa kaikkien vikojen välitöntä korjaamista. Niin kauan kuin ilmajohtoja on metsissä, sähkökatkoksia ajoittain syntyy myrskyjen ja lumikuormien vuoksi. Kuten aivan oikein toteat, haja-asutusalueilla suurhäiriöihin kannattaakin varautua omilla aggregaateilla tai muilla varavoimajärjestelmillä, mikäli sähkön saanti on oman toiminnan kannalta kriittistä. Aggregaattien lainaustoimintaakin on jo aikaisemmin pohdittu, mutta se ei käytännössä toimi asiakkaiden erilaisten tarpeiden vuoksi.

Bloggaaja päättää syksyisen kommenttinsa seuraavasti:
- Näin ollen sähkönkäyttäjillä ei mielestäni ole edelleenkään syytä huoleen sähkönjakelun kannalta, kunhan myös he omalta osaltaan varautuvat luonnonvoimien yllätyksellisyyteen.

Vastaava loppukaneetti päätti alkuperäisen blogin:
- Alan toimijat ovat kokemuksista entistä viisaampia ja paremmin varautuneita. Sähkönkäyttäjät voivat olla luottavaisin mielin, vaikka luonnonvoimia ei koskaan pystytä täysin ennustamaan tai hallitsemaan.
kunhan myös he omalta osaltaan varautuvat luonnonvoimien yllätyksellisyyteen.

Kattia kanssa, kuten tapanin jälkeen on saatu tuta. Aivan järkyttävän huono suoritus eräältä isolta valtion jakeluverkkoyhtiöltä. Päiväkausiin en päässyt läpi puhelimella koko firmaan. Lopulta sen nettisivuille tuli oikein vikailmoituslomake. Täytin sen huolella, painoin menemään ja - sain toistuvan virheilmoituksen että toiminto ei pelaa, verkkovirhe. Tässä tilanteessa oleva asiakas tuntee lähinnä sanatonta raivoa näitä monopoleja kohtaan.

Tuskin ET:kään tämän jälkeen viestittää, että olkaa te sähkönkäyttäjät vaan rauhallisella mielellä (ollos huoleton, verkoyhtiös valveil´ on).

Pitääkö kaupunkien ulkopuolella kaikkien kuluttuajien ryhtyä "omalta osaltaan varautumaan luonnonvoimien yllätyksellisyyteen" hankkimalla oma aggregaatti. Vai voisiko verkkoyhtiöitä velvoittaa pitämään sellaisia lainattavaksi kaikille sähköttömille asiakkailleen?

Onnettomuustutkintakeskus (www.onnettomuustutkinta.fi) julkaisi juuri tällä viikolla raportin, joka antaa hyvän kuvan myrskyjen poikkeuksellisuudesta, vahinkojen laajuudesta ja ulkopuolisen arvion korjausten onnistumisesta. Lisäksi todetaan kehittämistarpeita.

Tapahtumat on huolellisesti analysoitu myös verkkoyhtiöissä ja useisiin toimenpiteisiin on jo ryhdytty. Havaittuja ongelmia ratkotaan sähköyhtiöitten, viestintäyhtiöitten, turvallisuus- ja muiden viranomaisten keskinäisellä yhteistyöllä.

Sähköverkkojen ja toimintatapojen kehittäminen on jatkuvaa toimintaa, jota on tehty ja tehdään useiden vuosikymmenien tähtäimellä. Syyskuussa 2010 valmistui sopivasti suositus SÄHKÖN TOIMITUSVARMUUS 2030, joka määrittelee jakeluverkkojen uudet suunnittelukriteerit. Jakeluverkostoa kaapeloidaan yhä enemmän myös haja-asutusalueilla. Maantielainsäädännön muutos on käynnissä sähkökaapelien sijoittamisen helpottamiseksi. Automaatio- ja tieto-järjestelmät nopeuttavat verkkojen hallintaa.

Esiintyneet poikkeukselliset tilanteet ovat tiukkoja toimintatapojen testejä. Verkkoja ei voi kui-tenkaan kustannussyistä rakentaa kestämään kaikkia ääri-ilmiöitä. Palveluyhtiöitten asentaja- ja kalustoresursseja saatiin hyvin liikkeelle, mutta toki niiden koordinoinnissa todettiin parannettavaa. Toimintamalleja kehitetään edelleen. Varallaoloresurssien mitoituksessa on myös keskeisesti kysymys kohtuullisista kustannuksista.

Näin ollen sähkönkäyttäjillä ei mielestäni ole edelleenkään syytä huoleen sähkönjakelun kannalta, kunhan myös he omalta osaltaan varautuvat luonnonvoimien yllätyksellisyyteen.

Mikä lienee tämän blogi-kirjoituksen sanoma? Ensilukemalta se on alalle tuttujen asioiden ja yli vuoden takaisten, moneen kertaan käsiteltyjen myrskykorjausten itsekehuista "kyllä me sentään ollaan hyviä" -henkistä toisto. Loppukaneettina kirjoittaja vielä vakuuttaa, että "Sähkönkäyttäjät voivat olla luottavaisin mielin" (siis sähkökatkojen suhteen). Voivatko todella?

Mikä muutos sähkönjakelun toimitusvarmuudessa puoltaa moista toteamusta? Miten jakeluverkon häiriökestoisuus on parantunut sitten viime vuoden myrskyjen, jotka aiheuttivat jopa yli kuukauden pituisia sähkökatkoja? Menikö Astan ja Veeran ilman ennakkovaroitusta aiheuttama "liikekannallepano ja vastahyökkäys" niin putkeen kuin kirjoittaja antaa ymmärtää? Oliko korjausresurssien saatavuus ja allokointi, huolto, logistiikka yms. niin helppoa ja vaivatonta, ettei toimialalla ole tarvetta tilanteen enempään analysointiin ja johtopäätöksiin?

Sähköntuotannossa ylläpidetään valtakunnallista häiriöreserviä (Fingrid). Minkälaista häiriöreserviä (ja kenen toimesta) valtakunnassa pitäisi ylläpitää sähkön toimituksen turvaamiseen? Pelkkä tuotannon turvaaminenhan ei riitä, jos toimituskanava on poikki.